16.3.2015 Primus Talli
Maiju - t. Mimmi
Oli kiva jatkaa Mimmillä, ja nyt palattiin taas sulkutaivutusteemaan. Käynnissä tehtiin kuitenkin ensin omaan tahtiin voltteja, ensin 10 metrin ja sitten sai tehdä pienempiäkin. Samalla piti tunnustella käyntiä, että tahti säilyy niin uralla kuin voltillakin. Omalle hevoselle sopiva käynnin tempo piti itse löytää kokeilemalla. Mimmillä on valtava käynti, sen kanssa ei saa ahnehtia.
Sitten lisättiin vaikeusastetta ja käyntipohkeenväistöt uralla siten, että takaosa siirtyy uran sisäpuolelle. Edelleen sai jarrutella, jotta tahti säilyi ja poikitus pysyi kontrollissa. Vähän olisin kaivannut pohjeavun tehostamiseksi raippaa, mutta olin jättänyt sen pois. Jotenkin ajattelin, että herkän Mimmin kanssa sitä ei tarvitse, että se on vaan tiellä nissä sen omissa kuvioissa.
Alkuravi sujui muutoin hyvin, mutta Mimmi olisi Maijun mukaan pitänyt saada pidemmälle kaulalle. Kieltämättä se helposti lyhenee vähän liikaa, mutta toisaalta se oli niin paljon luotettavamman tuntuinen ollessaan enemmän käsissä kootumpana. Tehtiin loivaa kiemurauraa molemmille pitkille sivuille eli jumpattiin hevosia asettaen ja taivuttaen.
Laukasta uhkasi muodostua alun löysäilyn myötä katastrofi. Kun Maiju käski meidän nostaa keskiympyrällä laukan, noin joka toinen hevonen ei nostanutkaan - Mimmi mukaanluettuna. Siinä vaiheessa nappasin maneesin laidalta ensimmäisen vastaantulleen raipan, joka sattui olemaan lyhyt esteraippa. Se kuitenkin riitti, ja seuraava nosto jo onnistuikin. Laukassa saimme kaikki ratsastaa aika reippaasti eteen keskilaukkaan, josta sitten hieman koottiin. Tämän jälkeen jumpattiin vielä hevosia pienentämällä ympyrää ja väistättämällä sitten siitä ulos.
Lopputunti hierottiin sulkutaivutuksia diagonaalilla. Olen viimeinkin sisäistänyt asteittaisen valmistelun. Ensin asetus, sitten avotaivutusta pari askelta ja lopulta sulkutaivutukseen sivulle. Aiemmin tämä on tuntunut jotenkin liian monimutkaiselta etenkin avotaivutuksen osalta, mutta jotenkin nyt ehdin rauhassa tehdä kaiken. Muistaakseni sulkutaivutuksissa ei ollut suurempia ongelmia.
Ilmeisesti edelliskerta antoi sen verran itseluottamusta, että tällä tunnilla en enää oikeastaan edes ajatellut Mimmin mahdollisia poukkoiluja. Tunti oli sen verran työntäyteinen, ettei meille kummallekaan jäänyt aikaa mihinkään ylimääräiseen. Mimmi oli kaikin puolin oikein kiva, mutta vieläkin selvemmin voisin ratsastaa tavoitteeni mukaisesti: rohkeammin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti