Kaikkea muuta kuin mielenrauhaa

2.3.2015 Primus Talli
Maiju - r. Ibi

Olin kieltämättä vähän pettynyt, kun en jatkanutkaan Borasilla. Olin myös vähän kummissani, että mistäs  minulle nyt Ibi oli löytynyt. Kun siinä ennen tuntia juteltiin, ei kukaan muistanut nähneensä koko ruunaa tunneilla pitkään aikaan. Siinäpäse syy sitten: Ibi oli palannut edellisen viikon lopulla lomalta ja tehnyt vain tunnin päivässä. Meidän tunnin jälkeen Maiju totesi, että Ibi taitaa olla valmis kahteen tuntiin per päivä...

Minulle oli jäänyt päälle Kikan kurssista se reipas alkukäynti, mutta siivitinkin Ibin vaan liian nopeaan tempoon. Se ei ehtinyt kantaa itseään eikä asetella jalkojaan, joten sain ohjeeksi hidastaa selvästi ja tehdä selvääkin selvempiä puolipidätteitä. Ibillä on taipumus jäädä vähän nojaamaan etupainoisena ohjaan ja roikkua edessä alhaalla. Luonnostaan se ei ole kovin ryhdikäs, mutta kyllä Ibiä koottua saa.

Teimme ensin käynnissä paljon voltteja. Sitten ei lähdettykään vaan ravaamaan, vaan mentiin joka toinen kirjainväli ravia ja joka toinen käyntiä. Pyrittiin pehmeään käyntisiirtymiseen ja napakkaan ravisiirtymiseen. Ibille tämä tehtävä teki todella hyvää, koska sen oli pakko kuunnella ratsastajan käskyjä. Kirjainvälit ovat muuten aika lyhyet, kun joka kirjaimessa pitäisi tapahtua jotain!

Laukkaa varten kokoonnuttiin keskiympyrälle. Pitkään aikaan ei olekaan ollut sellainen olo, että hevonen ei ole yhtään käsissä, mutta Ibin kanssa oli heti ensimmäisestä laukka-askeleesta lähtien. Eikä siihen sitten kauaa mennytkään, kun se kuumeni ja koiti lähteä omille teilleen. Jokusen kerran se kääntyi ympyrältä sisään ikään kuin voltille, mutta siitä matka sitten taas jatkui. Maiju laukkuutti meitä todella pitkään, jotta hevoset rauhoittuisivat eivätkä oppisi siihen, että sinkoilemalla pääsee työnteosta. Siinä kysyttiin kyllä tältä ratsastajalta henkistä kanttia ja sen kevään teeman (rohkeammin) täytäntöönpanoa!

Jälkikäteen on taas helppo analysoida, että olisin päässytä vähemmällä, jos en olisi koittanut jarruttaa Ibiä ihan niin hitaaseen laukkaan. Olisi pitänyt päästää se menemään vähän enemmän, muistaa hellittää enemmän, koska kuten Maijukin sanoi, pidätteistä tulee merkityksettömiä jos ei välillä myötää. Huomaan myös, että mitä jännempi tilanne, sitä herkemmin takapuoli jännittyy ja sitä vaikeampi on istua syvällä satulassa. Koitin kehottaa itseäni rentoutumaan ja istumaan syvällä satulassa, mutta se oli lopulta helpommin sanottu kuin tehty. Toinen selkeä virhe, jonka tällaisissa tilanteissa tunnistan, on käsien nouseminen. Kun hevonen poukkoilee, kädet nousevat, vaikka parempi olisi vaan pitää ne rauhassa omalla paikallaan.

Selvisimme kuitenkin välikäyntiin ja sulkutaivutuksiin. Niitä tehtiin siten, että pitkän uran alkuun ratsastettiin voltti, josta jatkettiin sulkua uraa pitkin. Ibi teki nämä lopulta yllättävänkin helposti ja hyvin. Myös diagonaalipätkä, jotka kokeiltiin, oli ihan kelvollinen. Aika tarkasti sai pitää molemmat pohkeet lähellä ja muistaa ne vauhtia hidastavat puolipidätteet tässäkin.

Lopun laukan vasempaan sain tehdä pääty-ympyrällä, vaikka muut laukkasivat koko uraa. Se oli hyvä ratkaisu, sillä parin volttilähdön jälkeen Ibi alkoi rentoutua ja oli lopulta ihan säädyllisen oloinen ja näköinen. Siihen olikin hyvä lopettaa. Maijun loppupalaute lämmitti: olin kuulemma ratsastanut rohkeasti ja rauhallisesti.