12.10.2015 Primus Talli
Maiju - r. Aku
Kankijakso päättyi hetkeksi, mutta palaamme kuulemma vielä senkin aiheen pariin jokusen tunnin jälkeen. Välillä kuitenkin nivelsuitsilla ja edelleen he A:10:n koukeroita. Sain jatkaa Akulla, joka oli edeltävällä tunnilla. Se otti ulkona muutamat lähdöt laukassa, joten edellisen tunnin onnistumisesta huolimatta alkoi vähän jännittää.
Me ratsastimme maneesissa, ja Maiju sanoi heti, että tehdään Akun kanssa kaikki laukat tallin päädyssä ympyrällä. Näin sille tarjotaan kaikkein tutuin ja turvallisin paikka laukkatyöskentelyyn.
Ravi ja käynti sujuivat vielä ihan hyvin, mutta laukat otin vähän turhan varman päälle. Olimme jälleen koko maneesissa ja vain kaksi ratsukkoa per ympyrä, joten tilaa olisi ollut. Menin kuitenkin tiukalla ohjalla liian hitaasti ja kootusti, sellaista kunnon mummolaukkaa, ja jätin ajattelemattomuuttani Akulle aikaa keskittyä muuhunkin kuin laukkaamiseen. Pari kertaa Aku vähän kiihdytteli, mutta sain sen onneksi nopeasti kiinni. Lisähaastetta jarruttamiseen tuo Akun nivelsuitsien sileät nahkaohjat, jotka jo muutoinkin tuppaavat luistamaan käsistä. Maiju tuli lopulta seuraamaan laukkatyöskentelyämme lähietäisyydeltä ja patisti minut ja Akun kunnon laukkaan, vaikka ratsastaja koitti vastoin tapojaan piipittää, että vähän hirvittää... Tavoitteena oli saada Aku oikein hikiseksi, mistä tietää sen tehneen tunnin aikana töitä.
Päätehtävä oli kuitenkin tällä kerralla käynnissä, takaosakäännöksiä. Ne tehtiin siten, että käännyttiin pitkältä sivulta keskelle, jossa koottiin käynti ja tehtiin käännös. Ne Aku teki ihan hyvin. Oikealle se nyt on vaikeampi ihan missä tahansa tehtävässä, niin takaosakäännöksissäkin. Itse saan vaan olla hyvin tarkka siitä, että oma paino pysyy käännöksen puolella. Vääntäydyn liian helposti mutkalle, jolloin paino menee juuri sille väärälle puolelle.
Aivan lopussa palattiin vielä alkutunnin tutuille ympyröille laukkaamaan ja ravaamaan. Ehkä se sujui jo aavistuksen paremmin, vaikka edelleen olisin voinut ratsastaa rohkeasti eteen. Saatiin todistekin liiasta hissuttelusta, kun Aku vähän otti vauhtia maneesin oven kolahduksesta. Ei ollut vielä riittävästi joutunut ruuna hommiin, kun jaksoi noin arkipäiväisestä asiasta muka pelästyä... No, tunnin päätteeksi se kumminkin oli aivan läpimärkä. Akulla on vielä sellainen paksu pörröturkki, joten se työskennellessään kyllä hikoaakin helposti. Ei kuitenkaan ihan nappitunti, ja jo heti jälkikäteen alkoi taas kerran harmittaa oma arkailu. Eikö sitä jo luottaisi opettajaan, joka tuntee hevoset ja ratsastajat - etenkin, kun ihan oikeasti pidän Akusta todella paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti