Kikka - r. Konsta
Vuodenvaihteessa tallin kotisivuilla ilmoitettiin, että parhaillaan Englannissa valmentautuva Kikka Suomio pitää kouluratsastuskurssin kotitallillaan tammikuussa. Arvatenkin kurssi tuli täyteen hujauksessa, eikä parin päivän miettimisajalla päässyt kuin varasijalle. Kurssipäiviä löytyi kovan kysynnän myötä kuitenkin lisää, joten minäkin pääsin mukaan nyt helmikuussa. Maiju oli jakanut minulle Konstan, jonka otin innolla vastaan. Kikka on itse ratsastanut Konstalla jonkin verran ruunan tullessa Primukselle, joten sain sen kanssa todellisia täsmäohjeita läpi koko kurssin.
Tällä kurssilla ryhmiä oli kaksi, ja minä ratsastin jälkimmäisessä. Olimme katsomassa ensimmäistä ryhmää, joka aloitti hieman veltosti. Kikasta tuntui, että hän on innostuneempi kurssista kuin ratsastajat. Siitäkös saimme oikein kunnon tsempin päälle, ja meidän ryhmämme hevoset suorastaan liisivät heti vapaasta alkukäynnistä alkaen. Konstan kanssa otin tavoitteeksi mennä ns. täysiä, eli toivoin saavani mahdollisimman vähän huomautuksia riittämättömästä eteenpäinpyrkimyksestä. Ensimmäisellä tunnilla tavoite täyttyi yli odotusten, toisella olimme molemmat jo hieman väsyneitä.
Perjantain tunti oli varmasti parasta, mitä olen pitkään aikaan millään hevosella saavuttanut. Se, että laitoin Konstan kävelemään heti ensi askeleista, ratkaisi koko lopputunnin suunnan. Sain heti käynnissä kehuja siitä, että Konsta kävelee hyvin, vaikka se on koko joukon tahmein. Myös ratsastaja onnistui tällä kerralla istumaan ryhdikkäänä, kädet kannettuina ja lantio liikettä mukaillen. Mutta niinhän se on, että mitä paremmin hevonen kulkee, sitä paremmin itsekin istuu, ikuinen noidankehä...
Ravissa Konsta suorastaan liihotteli. Oikeaan sain ohjeeksi pitää pidemmän asetuksen ja ratsastaa voimakkaasti jaloilla, ja sitten myödätä hevosen lopulta myödätessä. Vasempaan taas piti olla nopeampi asetuksen ja myötäämisen kanssa, sen verran puolieroa Konstallakin on.
Laukka tehtiin ympyröillä vasempaan, ja siitä tulikin aikamoinen leikki. Konsta on oppinut, että se saa mennä hitaasti ja pitkänä, jos se aina enemmän laukkaa pyydettäessä vaihtaa, minkä jälkeen ratsastajat antavatkin sen sitten jo pudota raville. Kikka vaati, että Konsta ei saa nyt ravata, joten ympyrällä meidän tehtävämme meni kutakuinkin näin: minä pyydän eteen, Konsta vaihtaa, minä vaihdan, minä pyydän eteen, Konsta vaihtaa, minä vaihdan, minä pyydän eteen... Lopulta ruuna anoi periksi, päästi asetuksen läpi ja laukkasi reippaasti itsensä kantaen.
Laukan jälkeisessä ravissa Kikka jo vähän varoitti, että Konsta alkaa näyttää siltä, että se on itseään vähän täynnä. Niin saattaa käydä, jos hevoset viritetään ihan äärimmille, ja Konsta oli kyllä aikamoisen viritetty. Se ei kuitenkaan lopulta keksinyt kumpanakaan päivänä mitään temppuja, mitä nyt lauantaina vähän väisteli katsomossa seisoen videokuvaavaa miestä.
Reippaan alkuveryttelyn jälkeen tehtiin käynnissä pohkeenväistöjä. Ryhmämme neljä ratsukkoa sai käyttää koko maneesia, ja väistö tehtiin pitkän sivun alusta sisään. Väistöä jatkettiin vain viitisen metriä, jonka jälkeen suoristettiin. Uran sisäpuolella jatkettiin suoraan niin kauan, että itsekin pystyi peilistä tarkistamaan, että hevonen on todella suora. Sitten väistö takaisin uralle. Kun tämä sujui, sai tehdä useamman väistön edestakaisin. Konstalle tämä oli lastenleikkiä. Välillä kyllä hieman naputtelin raipalla, jotta tahti pysyi yllä ja saatiin siitä huolimatta riittävät ristiaskeleet. Kikan mielestä väistömme olivat "mallikasta menoa".
Lopun laukka oikeaan oli helpompi kuin alun vasen, eikä vaihtoja tullut. Muistin jopa edelleen pitää sen asetuksen pidempään.
Samalla asenteella lähdettiin lauantain tunnille, mutta meno oli aavistuksen tahmeampaa. Konsta kyllä edelleen liikkui tavallista paremmin, mutta jouduin tekemään sen eteen enemmän töitä. Sorruin jopa vähän jatkuvaan pyytämiseen asian kerralla selväksi tekemisen sijaan. Alkutunnin laukka vasempaan oli jopa aika tuskaista, vaikka se ei ilmeisesti kovin pahalta näyttänyt. Kikka kuitenkin sanoi, että laukka kehittyi aika pitkän ja intensiivisen ympyrätyöskentelyn jälkeen.
Kurssin päätteeksi herkuttelimme Tirlissä palautekeskustelun parissa. Suoran palautteen ratsastuksesta Kikka oli antanut jo maneesissa, joten jutustelu liikkui enemmän yleisellä tasolla. Pohdimme, mikä tekee kustakin hyvän ratsastajan, ja minkä jokainen valitsee kevätkauden tavoitteekseen, jota toteuttaa riippumatta ratsusta, opettajasta tai tunnin tasosta.
Minä valitsin edelleen rohkeamman ratsastuksen ja sitä kautta asioiden viemisen loppuun asti. Kikka sanoi, että on varmasti sopiva teema minulle. Hyvä esimerkki oli perjantain vasen laukka tai lauantain avotaivutusten aloitus. Silloin reagoin ihan oikein Konstan laiskaan sisätakajalkaan, mutta en uskaltanut pyytää ihan loppuun asti ennen Kikan puuttumista asiaan. Itse kuitenkin on jo niin kauan ratsastanut, että ainakin silloin tällöin tuntee, että nyt pitäisi pyytää enemmän, vähemmän tai eri tavalla. Pitäisi olla rohkeutta myös toteuttaa se, eikä vaan odottaa niin kauan, että opettaja huomauttaa asiasta.
Kaikenkaikkiaan kurssi oli aivan huippu. Jos jotain olisin saanut toivoa lisää, niin hieman henkilökohtaisemman otteen lopun keskusteluun. Jokaiselle olisi voinut vaikka ehdottaa sen oman valinnan lisäksi yhtä opettajan huomaamaa kohdetta, johon kiinnittää huomiota. Tällaisenaankin olisin valmis toiseen samanlaiseen settiin vaikka vielä keväällä. Mahtavaa, että tavallisille tuntiratsastajille tarjotaan tällaisiakin mahdollisuuksia, ja että niihin voi osallistua Konstan kaltaisilla hevosilla.
lauantain kuvat: Anna de Torres
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti