7.9.2015 Primus Talli
Maiju - t. Mimmi
Se siitä turvahevosesta ja takaisin Mimmin selkään! Mimmihän on hieno, oikea estetykki, mutta jotenkin en edelleenkään kokenut itseäni sen vertaiseksi ratsastajaksti estetunnilla. Mimmi oli ratsastuskavereiden Facebook-päivityksistä päätellen esittänyt jos jonkinlaisia kuvioita niin kentällä (märkää ja pelottavia lits läts -ääniä) kuin maneesissakin. Niinpä sille nyt puettiin päähän sievä pitsimyssy, joka vähän vaimentaa ääniä.
Sää oli kovin syksyinen, ja on/off-sateen vuoksi molemmat ryhmät ratsastivat sisällä. En oikein osannut päättää, olisiko maneesi vai kenttä Mimmille turvallisempi ympäristö. Maneesissa kun kuitenkin ne vastaantulijat ovat niin paljon lähempänä...
No, alkuveryttely sujui hyvin. Tultiin ensin ravipuomeja oikeassa kierroksessa ja sitten laukkapuomeja vasemmassa. Puomit olivat sarjan esteiden paikoilla, joten koko ajan tehtiin tuota väliä tutuksi hevosille. Laukassa piti taas laskea, montako askelta mahtuu puomien väliin. Mimmi tuli ensin neljällä, mutta sain sen aika helposti kolmeen, joka oli oikea määrä. Sitten Maiju nosti molemmat puomit pieniksi esteiksi, ja sarja tultiin ravilähestymisellä. Yllättävän rauhallisesti Mimmi suhtautui myös väliaitoja päin ratsastukseen, vaikka se mielellään olisikin oikaissut heti puomin jälkeen.
Sitten tultiin vasemmassa kierroksessa laukkalähestymisellä jyrkällä diagonaalilla oleva ristikko, jolta jatkettiin oikealle sarjalle, joka siis ratsastettiin nyt toiseen suuntaan kuin aluksi. Ajattelin etukäteen, että Mimmi saattaisi protestoida väliaidoilla. En kuitenkaan ollut lainkaan varautunut siihen, että Mimmi meinasi kadota altani heti diagonaalilla olevan esteen jälkeen. Minä olin menossa oikealle, Mimmi kääntyikin takaisin vasemmalle. Pysyin kuin pysyinkin selässä ja sain Mimmin käännettyä oikealle. Ravasin päätyyn, ja menin sarjan lopulta ravilähestymisellä.
Mimmin vauhti kiihtyi esteiden jälkeen sellaiseksi, että tässä vaiheessa ratsastajaa alkoi hirvittää. Olisi pitänyt päästä nopeammin takaisin satulaan ja ratsastaa selvemmin tie esteen jälkeen. Esteellä minun pitää kuitenkin myödätä voimakkaasti ja antaa hevosen hoitaa hyppääminen, joten ihan yhdessä laukka-askeleessa se ei onnistunut. Sain kuitenkin laukata Mimmillä aina esteen jälkeen lähes kierroksen. Näin hevosetkin oppivat, ettei tehtävä pääty aina viimeiseen hyppyyn, jonka jälkeen voisi sitten muka kirmata ihan minne vaan omaan tahtiin.
Tämä ohjauksen holtittomuus esteen jälkeen ja diagonaalin vaikeus saivat aikaan sen, etten uskaltanut enää tulla korotettua sarjaa. Se oli kuitenkin ihan sallittu vaihtoehto kaikille muillekin tuntilaisille, joten hyppäsin sitten vain diagonaalia. Ensin ravilähestymisellä, sitten laukkalla, ja se sujuikin jo oikein hyvin väliaidoille asti ja sarjan ohi. Muut olivat tosi reippaita ja hyppäsivät lopulta sarjan viimeisenä n. 70 cm:n korkuisen okserin. Hienolle Mimmillehän tuo olisi ollut ihan maahankaivettu, mutta ratsastajaa hirvitti. Ei siis niinkään korkeus, vaan se mitä esteen jälkeen mahdollisesti tapahtuisi. Ihanan kannustavan Maijun mielestä ratsastin kuitenkin hyvin, sillä meillä oli muita haasteita kuin esteen korkeus. Ihan hyvillä mielin siis saatoin estejakson päättää tähän tuntiin, ja nyt odotan innolla loppusyksyn koulutunteja. Saankohan jatkaa Mimmillä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti