26.10.2015 Primus Talli
Maiju - r. Aku
Huh, miten paljon sai tehdä töitä tällä tunnilla, jonka aiheena oli vastalaukka! Kyllä oltiin Akun kanssa molemmat aivan hiestä märkiä tunnin päätteeksi, vaikka ihan täysin emme harjoituksissa onnistuneetkaan.
Tehtiin pikainen käynti- ja raviveryttely uralla, enemmän sitten ympyrällä. Ravissa mentiin aika pitkään ihan vaan ympyrällä selvää asetusta hakien. Laukkaa alettiin koota melkein heti alusta ensin ympyrällä ja sitten koko uralla. Uralla tehtiin diagonaaleja laukassa siten, että ravisiirtyminen sai tulla vasta aivan uralla. Tavoitteena oli kontrolloida laukkaa ja sitä, että hevoset eivät oma-aloitteisesti vaihda. Näin oli helpompi jatkaa itse vastalaukkatehtävään.
Vastalaukkoja ei sitten tehtykään enää tutusti pitkillä sivuilla, vaan reippaasti ympyrällä! Kokoonnuimme kaiki keskiympyrälle, ja aina pitkältä sivulta nostettiin käynnistä vastalaukka. Valmisteltaessa sai mennä muutaman metrin suoraan uraa pitkin ja samoin noston jälkeen sai alkaa kaartaa vähän rauhallisemmin. Hevoset tuli pitää aika suorana jo nostossa ja sen jälkeenkin, koska jos asetuksen myötä hevonen alkaa taivuttaa myös kaulaansa laukan puolelle, tuleekin johtavalle etujalalle ahdasta ja vaihto houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi. Piti myös muistaa pitää oma paino laukan puolella ja ulkojalka taaempana. Se on se, joka antaa eteenpäin vieviä apuja. Sisäjalan liiallinen käyttö voi sekin johtaa tahattomaan vaihtoon.
Ensin tehtiin oikeassa kierroksessa, eli uralta nostettiin vasen laukka. Aku taisi nostaa pyydetyn laukan jokaisella kerralla, mutta itse laukka oli aika haastavan ja nelitahtisen tuntuista ympyrän kaarella. Pysyimme kuitenkin muun porukan mukana myös siinä vaiheessa, kun tehtiin useita kierroksia vastalaukassa yhteen menoon. Siinähän se laukkakin sitten parani, kun oli jokaista askelta oikeasti ratsastettava.
Vasempaan kierroseen saimme alkuun ihan tosi hienoja pätkiä oikeassa laukassa, hevonen laukkasi kootusti ja tasaisessa muodossa. Ehdin jo ajatella, että nytpä tämä sujuu, mutta sitten kadotin ajoituksen aivan täysin. Aku ei ollut tarpeeksi terävä, vaan se nosti laukan parin sekunnin viiveellä pyynnöstäni sillä seurauksella, että aina nousi myötälaukka. En päässyt edes muiden mukaan tekemään koko ympyrää, vaan sain mennä yksikseni. Siinäkin jouduin ensin nostamaan laukan ympyrältä ulos tehdyltä voltilta. Jotenkin taas vaan hätäännyin ja aloin jännittää vaikeampaa tehtävää, ja sitten kaikki menikin ihan pipariksi. Toki lopulta viiletimme monta kierrosta ihan niin kuin pitkin, mutta olisihan se pitänyt alun alkaenkin onnistua...
Tämän seurauksena otteeni sitten herpaantui vielä niinkin, että Aku pääsi loppuravissa kerran loikkaamaan. Maiju vaati loppuun asti yrittämistä ja hevosten laittamista töihin, ja niinpä sitten Akukin oli lopputunnin taas oikein tosi hieno. Jäi kyllä ihan todenteolla harmittamaan epäonnistuminen jälkimmäisessä vastalaukkatehtävässä, kun siihen asti Aku oli tehnyt kaikki niin helposti ja hienosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti