Halinallella

23.3.2015 Primus Talli
Maiju - r. David

Salainen tai oikeastaan jo puolijulkinen toiveeni toteutui, kun ratsastin elämäni kolmatta kertaa Davidilla. David on suursuosikkini Foxyn ja Primuksella myös olleen Darioson veli, näillä kaikilla on sama isä. Dariosolla en ehtinyt ratsastaa kuin pari kertaa, Foxyllä sitäkin enemmän. Aiemmin olin sitä mieltä, että David muistuttaa enemmän Dariosoa, mutta kyllä siitä Foxynkin piirteitä löytyy.

Kaikkein ihaninta Davidissa on sen luonne, ja siinä se on samanlainen kuin Foxy. Voiko enää ihanampaa olla? Davidin kanssa voisi viettää tunnin vain halaillen karsinassa. Ja kun koittaa aika lähteä töihin, se on aina yhtä hyväntuulinen ja innoissaan. Davidilta sujuu niin koulu kuin esteetkin, sillä voi ratsastaa kangilla ja se on tuonut tuntiratsastajien mestaruuskilpailuista mitalejakin. Todellinen terapiahevonen ja tuntiratsuna varmasti kullankallis!

Maiju oli piirtänyt meille ilmoitustaululle ihanan sarjakuvan pohkeenväistöstä, avotaivutuksesta ja sulkutaivutuksesta. Ilmeisesti meillä oli ollut edellisellä kerralla hankaluuksia oivaltaa sitä, milloin väistetään ja milloin taivutetaan ja mihin suuntaan ja miten monella uralla hevonen kulkee. Tunnin teema oli edelleen sulkutaivutukset, joihin siirryttiin asteittain asetuksen, pohkeenväistön ja avotaivutuksen kautta.

Asetuksia haettiin rauhassa loivalla kiemurauralla myös ravissa sekä ihan vaan pitkillä sivuilla. Kun asetus suoralla hevosella onnistui, sai tehdä väistöä uralta sisään. David on iso ja pitkä hevonen, joten sille täytyy todella selvästi kertoa mihin mennään ja miten. Suoraan meneminen ei välttämättä ole aina kovin yksinkertaista, mutta tämä tehtävä alkoi sujua aika kivasti. Vaikeinta oli pitää käynti rauhallisena, ja myös kiemuroilla sai olla aika tarkkana, ettei ravi mennyt kipittämiseksi.

Alkulaukka tehtiin itsenäisesti. Olin jo vähän unohtanut Davidin poikittavan helposti nostoissa, ja olinkin hetken ihan ymmälläni, että mitä tapahtuu - ei nimittäin tapahtunut mitään! David vaan siirsi takapuolta milloin mihinkin ja kiihdytti ravia. Nappasin sitä sitten raipalla suht selvästi kertoen, ettei moinen peli vetele, ja olin samalla lentää tantereeseen massiivisen pukin seurauksena. Laukka kuitenkin nousi ja pysyin kyydissä, ja sen jälkeen onnistui laukannostotkin koko lopputunnin ajan kuin tyhjää vaan. Sen verran kierroksia ruuna otti, että kovin hallittua meno ei ollut. David nojasi ohjaan ja sisäpohkeeseen, mutta annoinkin sen sitten mennä vähän pidempänä ja vaan verrytellä itseään.

Sulkutaivutuksia tehtiin molempiin suuntiin tutulla tavalla: voltti, valmistelu muutamalla askeleella avotaivutusta, sulkutaivutus diagonaalilla. Sujui ihan kohtalaisesti molempiin suuntiin, ei loistavasti muttei huonostikaan. Huolellinen valmistelu auttoi, koska David olisi mielellään ennakoinut suoraan kulmasta diagonaalille. Ison ja pitkän hevosen taivuttaminen vie aikansa, ja David olisikin varmasti parhaimillaan juostuaan jo yhden tunnin.

Mutta lopun laukka oli ihan erilaista kuin alussa, hallittua ja koottua. Maijukin kysyi, että tuntuuko nyt hyvältä. Vähän jouduin vielä mielestäni liikaa jarruttelemaan, ja olisin halunnut ruunasta notkeamman, mutta tunnin aikana tehty työ kyllä näkyi. Ei siis koko tunnin kestäävää flowta tällä kertaa, mutta lupaavia pätkiä. Harmi, että tämän tunnin jälkeen alkoi estejakso, mutta toivottavsti pääsen sen jälkeen jatkamaan ihanalla Davidilla!