tiistai 17. marraskuuta 2015

Joskus vaan kaikki onnistuu!

2.11.2015 Primus Talli
Maiju - r. Aku

Aku oli taas edeltävällä kankitunnilla. Se näytti todella vahvalta, vaikka selässä oli varsin taitava kuski. Hän ja Maiju sopivatkin alkuveryttelyn jälkeen yksissä tuumin, että Maiju hyppää lennossa hetkeksi selkään. Eipä ollut Maijullakaan ihan helppoa.  Hän työskenteli varmaan kymmenen minuuttia käynnissä ja ravissa, molempiin suuntiin, vaatien Akua kantamaan itse itsensä. Maiju on ammattilaisena ihailtavan nopea reagoimaan, ja etenkin käden liikkeestä on paljon opittavaa: kun hevonen nostaa pään ylös, ratsastajankin käsi nousee, eikä suinkaan päinvastoin. Lopputunnista Aku oli kuulemma kuin eri hevonen, ja myös minä pääsin nauttimaan tehdystä työstä.

Sain luvan jatkaa kankisuitsilla, vaikka meillä ei varsinaisesti ollut kankitunti. Teimme alkuveryttelyssä aika paljon käyntiä ja takaosakäännöksiä kaikkiin kulmiin. Aku oli tutusti helpompi vasempaan, ja siihen suuntaan Maiju neuvoikin minua keskittymään enemmän omaan istuntaan, painoon ja yläkropan kiertoon. Todella helposti paino lipsahtaa juuri sille puolelle, mille ei pitäisi... Myös ulko-ohjasta piti malttaa myödätä, muutoin ei kääntymiselle jäänyt tilaa. Käännökset kuitenkin onnistuivat vallan mainiosti.
Ravidiagonaalilla otettiin vähän lisäystä, se irtosi hyvin. Laukkaa työstettiin sekä ympyrällä että koko uralla, jälleen pian hallitusti kooten kohti vastalaukkatehtävää.

Tarkoituksena oli siis tulla vasemmasta kierroksesta heA:10:n vastalaukkakuvio: täyskaarto pitkän sivun viimeisestä kirjaimesta ja puoliympyrä vastalaukassa. Maiju jakoi tehtävät oman ja hevosen taitotason mukaan: kaksi teki heti koko tehtävän, kaksi vain täyskaarron vaihtoherkkien ja kuumenevien hevosten vuoksi, ja kaksi vain laukkavoltin. Me saimme Akun kanssa tehdä heti koko tehtävän, ja tavoistani poiketen onnistuin jo heti ensimmäisellä kerralla. Sain ennen tehtävää uralla tehdyssä laukkapätkässä hyvän tunteen ja kootun laukan, ja koitin tavoitella samaa fiilistä syvällä satulassa istuen myös tehtävään mennessä. Maiju neuvoi kokoamaan edelleen, ja Aku paranikin kerta kerralta. Tulimme tehtävän kolme tai neljä kertaa, eikä Aku kertaakaan pudonnut raville tai vaihtanut laukkaa. Laukkakin pysyi paketissa toistojen myötä aina vaan paremmin ja paremmin. Ainoastaan täyskaarron olisi pitänyt olla aavistuksen tiukempi, jotta olisimme päässeet paremmin kirjaimeen.

Olin oikein tyytyväinen tuntiin, ja Maijunkin mukaan meillä onnistui tänään kaikki. Sain hyvin verytellyn hevosen, ja onnistuin omilla taidoillani säilyttämään vireen läpi koko tunnin. Aku on kertakaikkisen ihana, tällä hetkellä ehdoton suosikkini! Se on jotenkin vaan niin takapuoleen sopiva ratsastettaessa ja karsinassa mitä ihanin halailija. En mainannut malttaa lähteä tunnin jälkeen kotiin ollenkaan, kun vaan juteltiin Akun kanssa karsinassa...
Piti oikein googlettaa lisätietoja Akusta, koska se puuttuu edelleen tallin hevosesittelysivulta. Löytyi mm. tämä hauska irrotteluvideo Virosta ennen Suomeen tuloa. Myös Aliisan blogista löytyy paljon juttuja ja hienoja kuvia Akusta sen Primus-ajalta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti