Nolottaa, kiukuttaa ja hävettää

16.11.2015 Primus Talli
Maiju - r. Aku

Kuvittelin jatkavani Akun kanssa maanantaina siitä mihin torstaina jäätiin, mutta toteutus ontui pahan kerran. Tunnin teemana oli siirtymiset, ja nehän ovat Akulle ihan tosi paljon vaikeampia kuin vaikkapa nyt se vastalaukkakuvio heA10:stä. En ollut lainkaan tilanteen tasalla, vaan täysin epäreilusti hevosta kohtaan hermostuin, kun homma ei toiminutkaan heti samalla tavalla kuin edellisellä kerralla.

Aku oli heti alkutunnista tosi vahvan tuntuinen. Sorruin sitten läpi koko tunnin vetämiseen, vaikka juuri torstaina olin päättänyt, että jatkossa myötään nopeammin. Kuvittelin kruisailevani tavallista pidemmillä jalustimillakin, mutta sitten en enää saanutkaan jalkoja riittävän lähelle Akua. Ruuna pääsi karkaamaan, koska en pystynyt käyttämään istuntaa apua kokoamisessa ja etupään keventämisessä.

Alkuveryttelyn ympyrällä en saanut Akua kunnolla asettumaan enkä taipumaan, kaikki siirtymiset tulivat viiveellä ja tuntui, että jos myötään sentinkin, niin ruuna karkaa maata kiertävälle radalle. Oikea noidankehä siis. Puolessa välissä tuntia älysin lyhentää jalustimia, ja sain sentään korjattua sen mitä korjattavissa enää oli. Teimme pysähdyksiä ravista pitkältä sivulta radan keskelle ja siirtymisiä takaisin raviin, ja yllättäen ne onnistuivat alkutuntiin nähden ihan kohtuullisesti.  Lopun laukassa palattiin kuitenkin epätoivon tielle, sillä en meinannut saada tasaisesti laukkaavaa Akua edes pääty-ympyrällä raviin!

Tunnin jälkeen nolotti, kiukutti ja hävetti. Olen minä jo sen verran kokenut ratsastaja, että näin avuttomasti pelkällä kädellä ei enää pitäisi ratsastaa. Jälkikäteen muistan tietenkin hyvin sen Piritan neuvon, että jos ei onnistu, niin kannattaa vaikka ottaa hetki lepokäyntiä väliin ja antaa sekä itselle että hevoselle aikaa miettiä mikä meni pieleen ja miten jatketaan. Ohjatulla ratsastustunnilla tämän on tietenkin vähän vaikeampaa, mutta edes jotain olisi silti voinut koitaa muuttaa omassa ratsastuksessaan!