Estejakson päätös kentällä

13.4.2015 Primus Talli
Maiju - r. Ekku

Viimeinen estetunti olikin ulkona. Kaikki olimme varmoja, ettei tällaisia arkajalkahyppääjiä viedä ulos, etenkin kun emme olleet kouluakaan menneet vielä kentällä. Mutta kaikki hevoset käyttäytyivätkin vallan esimerkillisesti, vaikka jälkeenpäin selvisi, että esteet olivat vasta kolmatta päivää ulkona.

Ekkuun raitis ulkoilma vaikutti vain positiivisesti: sen laukkaan tuli juuri sopivasti omaa eteenpäinpyrkimystä. Paikoitellen ratsastajasta tuntui, että mentiin jo liiankin lujaa, mutta Maijun mielestä vauhti oli juuri sopiva.

Ihan ensimmäiseksi ikään kuin oikaisimme kulman ja tulimme ravissa puomeja lyhyeltä sivulta pitkälle sivulle, jossa jatkettiin suoraan.

Suunnanmuutoksen jälkeen tultiin toiselta lyhyeltä sivulta kaarevalle linjalle laukassa. Ensimmäisenä oli maapuomi, jonka jälkeen pitkällä sivulla piti ottaa raviin ja ohjata sitten taas kohti lyhyttä sivua jo tuttujen ravipuomien yli. Tässä tehtävässä sain keskustella Ekun kanssa ihan kunnolla siitä, pitääkö pidätteitä noudattaa vai ei. Jouduimme tekemään ylimääräisen toistonkin, kun jarruja ei meinannut löytyä.

Sitten vaihdettiin taas suuntaa, ja Maiju nosti ensimmäiset ravipuomit esteeksi. Edelleen piti päästä laukassa pitkälle sivulle ja siitä sitten kaarevalla linjalla kohti toista lyhyttä sivua maapuomin yli. Ekun kanssa ravipuomit sujuivat hyvin, ja taidettiin vain kerran tulla alas väärässä laukassa.

Lopuksi vaihdettiin vielä kerran suuntaa ja tehtiin päätyyn iso ympyrä, jossa keskihalkaisijan kohdalla oli ensin pieni ristikko ja lopulta pysty. Tältä esteeltä jatkettiin kaarevalle linjalle, jonka ensimmäinen este oli pysty ja viimeinen este oli nyt okseri. Ekun iso laukka-askel ei meinannut ihan sopia, vaan se tuli aika lähelle. Annoin sen kuitenkin hoitaa linjan ihan itse, keskityin vaan myötäämään. Viimeisellä kerralla, kun okseri oli jo isompi, Maiju neuvoi vähän pidättämään kaarella, ja sitten askelkin osui jo paremmin.

Ekun kanssa oli kyllä todella kiva hypätä. Kertaakaan ei tullut sellainen tunne, että se kieltäisi tai edes mitenkään arpoisi hyppäämistä. Kun vaan annoin sille tilaa, se hoiti homman itsenäisesti. Vaikka esteet aina vähän jännittävätkin, niin etenkin tunnin jälkeen huomaa, miten kivaa onkaan ollut! Maiju osaa rakentaa kolmen tunnin estejakson niin, että aloitamme tosi alkeista, mutta lopulta jo okserikin menee ongelmitta. Toistoja tulee paljon, eikä kenenkään tarvitse odottaa omaa vuoroaan pitkään. Aika eri meininki kuin silloin 90-luvulla, jolloin estetunnit olivat kaksijakoiset: kaahottamista ja seisoskelemista...