Vastalaukkoja ja voltteja ihanalla Akulla

5.10.2015 Primus Talli
Maiju - r. Aku

Yllätyksekseni en jatkanutkaan kankijaksoa Ladylla vaan aivan uudella tuttavuudella, Akulla. Se on viime keväänä Primukselle tullut 8-vuotias ruuna, jota olen jo vähän katsellut sillä silmällä. Aku (Akvalangs) on aika näyttävän näköinen iso punarautias hevonen, ja se osoittautui myös kaikin puolin mukavaksi niin hoidettaessa kuin ratsastettaessakin. Karsinassa Aku on todella hellyydenkipeä ja osallistuu kaikkiin hoitotoimiin tunkemalla turpaansa lähietäisyydelle ja puhaltelemalla. Ihana!

Meitä oli vain viisi ja käytössä oli koko maneesi, joten pääsimme tekemään todella tehokkaasti töitä. Tehtiin edelleen pätkiä heA:10 ohjelmasta, tällä kerralla voltteja ja valmisteltiin vastalaukannostoja.

Ihan alussa oli vähän hukassa Akun kanssa. Maiju sanoi, että se on välillä aluksi vähän hidas, ikään kuin se ei ihan heti hoksaisi, mitä siltä halutaan. Mutta sitten kun hevonen ja ratsastaja pääsevät samalle aaltopituudelle, niin johan alkaa homma toimia. Akulla on laadukkaat liikkeet, ja niissä on helppo olla mukana. Haastavinta on käynti, joka menee helposti passimaiseksi ja joka pitäisi siis saada lyhyeksi ja teräväksi harppomisen sijaan.

Alkuravi vielä sujui suht kivasti, mutta keskiympyrällä laukassa en meinannut saada asetusta enkä sisäpohjetta läpi, ja Aku puski kohti keskustaa minkä ehti. Oikea kierros oli tässä suhteessa selkeästi vaikeampi kuin vasen. Laukassa koko uralla Aku tuli vähän vahvaksi, ja kerranhan se meinasi kadota altakin, kun satuin ennen diagonaalia huomauttaman raipalla samanaikaisesti, kun joku kolautti maneesin ovea...

Vastalaukoista Aku vallan innostui. Oli Maijun ohjeen mukaan jopa kerättävä kankiohjaa vähän tiukemmalle, kun ei jarrut meinanneet toimia. Vähemmästäkin sitä pieni ruunapoika innostuu, kun vastalaukannoston jälkeen on edessä 80 metriä pitkää sivua! Itse vastalaukannostot ja vastalaukat sujuivat sitten hienosti, kun päästiin temposta yhteisymmästykseen.

Tämä laukkajumppa sai aikaan sen, että lopputunnista Aku oli aivan huippuihana. Teimme kymmenen metrin voltteja pitkille sivuille aina useampia, ja Maijun haukansilmät valvoivat jokaista suoritusta. Voltin piti alkaa ja päättyä selvästi jonkin kirjaimen kohdalla, sen piti olla pyöreä ja ulottua täsmälleen keskihalkaisijalle. Näitä tehtiin oikeassa kierroksessa, ja me onnistuimme niissä erittäin hyvin. Maijukin sanoi, että joka kerta kun hän näkee meidät voltilla, se voltti on juuri sellainen kuin pitääkin. Aku oli nautinto ratsastaa.

Viimeksi Maiju sanoi, että kun minulla oli FilmMe-ranneke kädessä, tsemppasin ihan erityisesti, ja että saisin tsempata samoin joka tunnilla. En tiedä johtuiko se FilmMestä vai kankisuitsista, mutta ne tuovat ratsastukseen kyllä aina ihan erityistä skarppaamista. Kädet pysyvät paikallaan kuin itsestään ja muutenkin on tarkempi kaikessa tekemisessään. Sen fiiliksen kun saisi siirrettyä joka tunnille!