Pikku esterata

31.8.2015 Primus Talli
Maiju - r. Ibi

Maiju tarjosi minulle toiselle estetunnille hermolepoa Ibi-ruunan muodossa. Ibihän menee esteistä  yli vaikka takaperin, tosin minulle se on ehkä aavistuksen turhan kuumuva. Ibi oli kuitenkin liidellyt edellisellä junnutunnilla yli jos jonkinlaisesta hirmukorkeasta viritelmästä, joten meidän tunti oli sille juuri sopivaa jäähdyttelyä. Oikeastaan vain kerran se meinasi oma-aloitteisesti rynnätä esteelle, mutta kertakeskustelu asiasta riitti.

Nyt päästiin siis oikein hyppäämäänkin. Tosin aloitimme yksittäisellä  laukkapuomilla, jolle Maiju halusi tasaisen ja rauhallisen laukan. Vastakkaisella pitkällä sivulla piti aina siirtää käyntiin, jotta hevoset eivät vain laukkaisi, vaan kuuntelisivat myös pidättäviä apuja. Ibille tosi hyvä harjoitus.

Meillä oli kaksi estettä ikään kuin diagonaaleilla ja kaksi pitkillä sivuilla. Näitä hypättiin ensin yksitellen eri teillä ja lopulta neljän esteen ratana. Ihan aluksi tultiin ravilähestymisellä ja vieläpä niin, että tehtiin kulmaan voltti, jolta vasta nostettiin vasen laukka ennen diagonaalille kääntymistä. Tältä esteeltä jakettiin oikealle, ja radalla seuraavana esteenä oli vesimattopysty. Sen sai halutessaan jättää väliin. Vesimatolle pitää ratsastaa vielä vähän tavallistakin päättäväisemmin ja olla valmistautunut hieman tavallista isompaan hyppyyn. Maiju kyllä sanoi, että hyppyyttää hevosia paljon vesimaton yli, eli aika tuttu sen kuitenkin pitäisi kaikille olla. Ibille se ei tuottanut ongelmia lainkaan, eikä hypytkään olleet juuri tavallista isompia. Toiselle diagonaalille piti tehdä riittävän syvä lähestyminen melkein kulmasta, jotta pääsi kohtisuoraan estelleelle. Siltä käännyttiin sitten taas vasemmalle ja jatkettiin pitkällä sivulla olevalle pikkuokserille.

Rata ehdittiin mennä tunnin päätteeksi kaksi kertaa. Ibin kanssa suurin haaste oli ennen estettä vähän jarruttaa, ja kulmissa taas olisi saanut kaasutella enemmän sujuvamman laukan ylläpitämiseksi. Kaikista esteistä pääsimme kuitenkin yli kunnialla, mitä nyt ihan lopuksi saimme tulla okserin pari kertaa uudestaan kunnon ponnistuspaikan löytämiseksi.

Meitä ei ollut kuin neljä, joten saatiin aika paljon hyppyjä - siitäkin huolimatta, että Ekulta irtosi kenkä kesken kaiken ja Maiju joutui sitä pariinkin otteeseen irrottelemaan. Vielä yksi estekerta, jolloin ohjelmassa vähän korkeampia esteitä halukkaille, sitten koulua jouluun asti, jee!