Kadonneen tahdin metsästys

29.12.2014 Primus Talli
Maiju - r. Sacce

Yllätys  yllätys, listassa lukikin Sacce, kestomenestyjä kouluradoilla ja monen monen ratsastajan suursuosikki. Meidän taipaleemme Sacen kanssa on ollut aika kaksijakoinen, sillä yhtään kokonaista tasaista tuntia en ole sen kanssa oikein saavuttanut. Enkä saavuttanut nytkään, mutta pientä valoa oli sentään tunnelin päässä.

Tunnin teema oli tahti, ja sekös olikin oikea täsmäteema Sacelle. Sen kanssa on todella vaikea löytää sopivaa ja ennen kaikkea tasaista tahtia oikeastaan kaikissa askellajeissa, mutta käynti on ylivoimaisesti vaikein. Aloitimmekin käynnissä pitkin ohjin ihan vaan tunnustellen omalle ratsulle sopivaa tahtia ja tarkistamalla samalla oma istunta. Sacce tulee helposti kiireiseksi, joten jo pitkin ohjin sain istunnalla hillitä sen menoa.

Ravissa olin aivan hukassa. Menimme aika pitkään ympyrällä ravia asetusta vaihdellen edellisen tunnin tapaan, enkä saanut Sacceen oikein mitään kontrollia. Se joko kipitti pitkänä tai tamppasi lähes paikoillaan rullalla ja tyhjänä edestä. Ei puhettakaan, että olisin voinut istua alas, vaikka siihen mahdollisuus tarjottiinkin. Vain ajoittain sain Sacen mielestäni kivaan pyöreään muotoon ja tasaiselle tuntumalle, mutta tätä tunnetta ei valitettavasti kestänyt kovin kauaa. Jälkeenpäin on helppo sanoa, että olin taas aivan liian helläkätinen, kun olisi vaan pitänyt pistää jalat kiinni ja ottaa ohjat käteen. No, laukka sujui vähän paremmin, sillä Sacellahan on oikein hieno laukka liitovaiheineen, kunhan sen vaan saa riittävästi eteen.

Mutta sitten aloimme tekemään pohjeenväistöjä. Ensin tultiin käynnissä pitkältä sivulta kohti keskihalkaisijaa siten, että väistö porrastettiin. Ei tarvinnut mennä kuin kaksi askelta väistöä ja kaksi suoraan, ja toistaa tätä niin monta kertaa kuin mahtui. Tavoitteena oli paitsi säilyttää tahti myös saada ratsastajat käyttämään väistättävän pohkeen lisäksi sitä toista pohjetta ja ratsastamaan näin hevosia molemmille ohjille. Hevosista koitettiin saada kepeitä ja herkkiä välttämällä junnaavaa tehtävää.

Ensin oli minullakin toinen jalka edelleen irti kyljestä, mutta aika pian sen merkityksen huomasi. Sacce kokosi itseään, väisti aina vaan kevyemmin, pysyi suorempana ja asettui, eikä tahtikaan vaihdellut missään vaiheessa. Erityisesti vasempaan väistöt onnistuivat hienosti, ja niihin olen tosi tyytyväinen.

Kaikkein tyytyväisin olen kuitenkin siihen, millaiseksi sain Sacen ratsastettua näissä käyntiväistöissä ja lyhyessä laukkapätkässä oikealle, jossa Sacen laukka oli heti sellaista kuin pitääkin. Kokosimme laukkaa, eikä Maiju antanut minun tyytyä siihen, miten paljon Sacce itse tarjosi - onneksi. Nimittäin kun sitten siirryimme raviin, oli minulla kuin aivan eri hevonen alla alkutuntiin verrattuna. Ravikin tuntui täysin toiselta, eikä alaskaan ollut hankala istua. Raviväistöt keskihalkaisijalta kohti uraa ja suoristus kohti lyhyttä sivua sujuivat kuin tanssi molempiin suuntiin. Sain taas hetken nauttia siitä, miltä tuntuu, kun kaikki on vaan helppoa ja yksinkertaista. Siitä olisi ollut kiva jatkaa, mutta valitettavasti tunti loppui kesken.

Maijullekin sanoin tunnin jälkeen, että Sacce on kyllä jännä hevonen: se on hieno ja osaava ja monien ehdoton suosikki, mutta minulla jotenkin aina kestää sen kanssa, että löydän edes osan oikeista nappuloista. Mutta sitten kun ne löytyvät, niin kyllä kelpaa. Siitä kokonaan tasaisesta tunnista tosin edelleen haaveilen...