Keskilinjaa etsimässä

1.9.2014 Primus Talli
Maiju - t. Lady

Viimeisellä tunnilla ennen ensimmäisen kolmen ratsukon rataharjoitusta keskityttiin etsimään keskilinjaa. Kenttä oli viimein kuivunut sellaiseen kuntoon, että meidän ryhmämme pääsi ratsastamaan ulkona. Meille oli rajattu kentän keskelle kouluradan levyinen mutta hieman pidempi alue. Korviimme saimme ensimmäistä kertaa korvanapit, jotka alun totuttelun jälkeen toimivat mainiosti. Tuntui, että Maiju oli aina ihan vieressä ja silmät vielä tavallistakin tarkemmin jokaisessa ratsukossa!

Keskilinjan etsinnät käynnistettiin käynnissä ja ravissa tekemällä voltteja pitkän sivun keskeltä. Maiju katsoi ensin voltit edestä ja sitten sivusta. Koko ryhmämme sai kehuja tarkasta ratsastuksesta, sillä keskilinja ja volttien muoto löytyi kaikilla nopeasti. Lady oli volteilla näppärä, eikä yleensä helposti litistyvä viimeinen neljänneskään tuottanut ongelmia.

Keskiympyrällä tehdyn alkulaukan jälkeen jatkettiin ympyrällä ravissa. A-merkissä on volttikuvio, joka osin on sama kuin ympyrä leikkaa. Sitä sitten tehtiin osastossa molemmista suunnista muutamia kertoja, ja nyt keskilinja olikin jo paljon vaikeammin hahmotettavissa. Etenkin suoristusvaiheessa monen ratsu puski liikaa jompaan kumpaan suuntaan, vaikka olisi aluksi ollutkin ihan oikealla tiellä.

Suurimmat haasteet keskilinjan kanssa meillä oli kuitenkin illan viimeisessä tehtävässä, laukkavoltissa. Ladylle laukka on muutoinkin haastavin askellaji, joten kymmenen metrin voltille kääntäminen tuntui lähes utopistiselta. Päädyssä laukannosto ja siitä pitkän sivun keskelle voltti, helpommin sanottu kuin tehty. Yllättäen vasemmalle tämä onnistui paremmin  - heti, kun sai nostettua vasemman laukan... Oikealle laukan ylläpitäminen oli vaikeampaa, mutta onnistuimme siinäkin lopulta. Ladyn pitää laukata aika reippaasti ja vähän ravia pidemmässä ja matalammassa muodossa, jotta se ei pudota raville. Sellaisesta laukasta voltin tekeminen on haastavaa ja vaati aika paljon jalkaa myös kääntämiseen.

Kokonaisuudessaan tunti sujui hyvin. Sanoin Maijullekin, että alan ihan tosissaan pitää Ladysta. Laukassa on tosiaan omat haasteensa, mutta miellyttävä ravi korvaa paljon. Lady on minulle sopivan kokoinen ja sopivasti ratsastettava, ei laiska eikä liian reipas. Ja vaikka olimme ulkona ja ilta jo pimeni, se keskittyi tällä kertaa hyvin työntekoon eikä kummemmin ihmetellytkään mitään. Koitin myös muistella edellisen perjantain hevosesittelyn antia ja taitavan Camillan ratsastusta Ladylla. Etenkin riittävän reipas ravin tempo ja tuo onneksi jo itsekin hoksaamani pidempi muoto laukassa ovat asioita, jotka pitää jatkossakin muistaa.

Näillä eväin siis A-merkkiradalle!