Voihan vastalaukka, ainakin osa 2

25.8.2014 Primus Talli
Maiju - t. Lady

Tämän tunnin alkajaisiksi jätin toimistoon viimein syksyn palautelapun. Siinähän aina saa kertoa omista tavoitteistaan ja siitä mitä haluaisi tunneilla tehdä. Lappuun voi myös laittaa toiveratsuja tai sellaisia, joilla ei missään nimessä halua ratsastaa. Minä otan lähtökohtaisesti aina vastaan sen ratsun, joka minulle annetaan. Luotan siihen, että opettaja on miettinyt jakoa ja haluaa minun ratsastavan juuri kyseisellä hevosella, jotta kehittyisin. Tapanani on kuitenkin listata yksi tai kaksi rakkainta hevosta, joilla haluaisin mennä, mikäli opettaja ne minulle sopiviksi katsoo. Yleensä nämä hevoset ovat sellaisia, joilla olen jo paljon tai edes jonkin verran ratsastanut.

Viime vuosina suosikkieni kanssa on ollut vaan hurjan huonoa tuuria: se hevonen, jonka olen lappuun laittanut, on muutaman kuukauden sisään joko myyty tai päästetty vihreämmille laitumille. Ensin lähti Mirja mammalomalle, sitten Foxy myytiin ja myöhemmin lopetettiin polvivaivojen vuoksi. Samoin Mikki pääsi kivuistaan, ja vuosi sitten Lulu palasi entiselle omistajalleen. Tänä vuonna laitoin lappuun yhden ainoan nimen, Diamanten. Kaksi päivää myöhemmin luin, että tamma on myyty. Diamanten omistaja on lupaava junioriratsastaja, joten parivaljakosta varmasti vielä kuullaan. Vaikka tuntuukin vähän haikealta, toivotan tietenkin mitä parhainta menestystä molemmille! Tammakin on vielä talven yli Primuksella, joten jokaviikkoisista jutusteluhetkistä ei tarvitse onneksi vielä luopua.

Mutta sitten itse tuntiin, jonka ratsastin jälleen Ladylla. Kenttä oli monsuunisateiden jäljiltä edelleen lillinkiä, joten jatkoimme maneesissa. Alkuveryttelyssä tehtiin heti A-merkin pohkeenväistöjä, tosin käynnissä. Tulimme siis keskihalkaisijalle ja väistimme siitä kohti uraa n. viisi metriä. Oli tärkeää huolehtia siitä, että hevonen aloittaa ja lopettaa väistön ratsastajan pyynnöstä, ei liukumalla minne sattuu. Lady osoittautui aika kuuliaiseksi väistöissä.
Ravissa tehtiin paljon lisäyksiä pitkille sivuille. Maiju halusi selvän eron lisäyksen ja harjoitusravitempon välille, ei taaskaan mitään liukuvia siirtymisiä. Ladyn kanssa sai tehdä hieman töitä, mutta lopulta se alkoi lisätä hienosti ja puhista työn touhussa.
Laukkaa mentiin paljon keskiympyrällä kaikki yhdessä - tosin välillä levittäydyttiin koko uralle, josta piti selviytyä hallitusti laukkaa rikkomatta takaisin keskiympyrälle sopivin välimatkoin. Ladylla saa edetä aika reilukkaasti ja vähän pidemmässä ja matalammassa muodossa, jotta se ei tiputa raville vaan alkaa kunnolla työntää takaa. Sainkin jatkuvasti mennä todella suurta ympyrää.

Tunnin päätehtävä oli A-merkin vastalaukkakuvio: käynnistä pitkä sivu vastalaukassa ja siirtyminen raviin. Myötälaukkaa ei nostettu, vaan toisella puolella sai työskennellä vapaasti. Arvasin jo etukäteen, että jos minulla on ollut vastaavan tehtävän kanssa vaikeuksia Diamantella, niin helpompaa ei ole Ladyllakaan. Ennen kuin ehdin edes aloittaa, Maiju jo helpottikin tehtävää meille: saimme tehdä pienen kiemurauran pitkän sivun alkuun, ja vastalaukasta siirryttiin lähes samantien raviin. Lady on kovin vaihtoherkkä hevonen, joten ei haluttu antaa sille mahdollisuutta vaihtaa. Toisaalta piti ehtiä palkitsemaan vastalaukasta, Lady kun nostelee helposti ihan mitä laukkaa sattuu.

Yllättäen vasen vastalaukka nousi helpommin kuin oikea. Jouduin käyttämään kiemurauran molemmissa suunnissa hyödyksi, eikä siltikään onnistunut läheskään joka kerta. Maiju sanoikin hyvin, että pitää jokaisessa nostossa olla yhtä skarppi ja valmistella yhtä huolellisesti, vaikka edellisellä kerralla olisikin onnistunut hyvin. Tämä tulee olemaan meille selvästi vaikein kohta A-merkin ohjelmassa.

Ihan lopuksi ravasimme vielä hetken, ja alan kyllä päästä Ladyn kanssa jo varsin kivaan harjoitusraviin. Mielestäni se ei liiku liian hitaasti, vaan alkaa jo vähän noustakin edestä. Teimme vielä parit pohkeenväistöt ravissa, ja ne sujuivat Ladyn kanssa oikein hyvin. Tästä on kiva jatkaa, vaikka laukan kanssa onkin edelleen aikamoisia haasteita!