Maiju - r. Ekku
ESTE! Niin luki listassa, ja tokihan tätä oli jo odotettu, kauhun ja innostuksen sekaisin tuntein. Esteratsastajana olen arkajalka pahimmasta päästä, mutta lopulta hyppääminen on aina kivaa. Olen tainnut aiemminkin mainita, että Primuksen estetunneilla ollaan tultu aika kauaksi siitä, minkä vuoksi kieltäydyin hyppäämästä usean vuoden ajan: itsenäinen veryttely rataa rakantavaa opettajaa ja puomikasoja väistellen, lopulta kaahotusta radan alusta loppuun, jatkuvaa odottelua ja jännittämistä. Primuksella estetunnit rakennetaan palasista niin, että lopulta vaan huomaa ylittävänsä esteitä.
Tälläkin kerralla aloitimme käynnissä pysähdyksillä ja tarkistamalla ratsujemme kaasun ja jarrun. Minulla oli Ekku, jolla oli ratsastanut vain kahdesti pari vuotta aiemmin. Sanoivat etukäteen ruunaa hitaaksi, mutta se liikkui minulle juuri sopivasti eteen, sen sijaan jarrujen käytöstä jouduimme välillä hieman keskustelemaan.
Ravissa kevensimme vain hetken. Maiju neuvoi minua ratsastamaan hevosta suoraan ja muistamaan kääntäessä ulkoavut. Ekku on kiinni oikeassa ohjassa ja kovin tyhjä vasemmalta, joten sinne oli kova yritys saada tuntumaa. Ravissa haettiin taas sitä vähän enemmän pyllistävää asentoa, ja vaihdeltiin kevyen ravin ja kevyen istunnan välillä. Siinä ei pitänyt minkään muun muuttua kuin takapuolen paikan, kädet ja ylävartalo pysyivät samassa asennossa koko ajan.
Laukassa jatkettiin kevvyessä istunnassa pitkillä sivuilla kaasutellen ja päädyissä vähän lähempänä hevosta kooten. Maiju oli tyytyväinen siihen, miten saimme rohkeasti kaikki hevoset reippaasti eteenpäin. Siinä oli hyvä jatkaa itse tehtäviin.
Ensimmäiseksi tulimme muutaman ravipuomin. Lähestyessä ravi sai olla reipasta ja eteenpäinpyrkivää, sitten puomisuoralla hieman pidätettiin ja lopulta puomeilla myödättiin selvästi. Kun tämä sujui keventäen, tultiin sama kevyessä istunnassa. Sitten Maiju nosti yhden puomin ristikoksi, ja meidän piti laskea montako askelta laukkaa (2) esteen jälkeen tulee seuraavalle puomille.
Ravissa kevensimme vain hetken. Maiju neuvoi minua ratsastamaan hevosta suoraan ja muistamaan kääntäessä ulkoavut. Ekku on kiinni oikeassa ohjassa ja kovin tyhjä vasemmalta, joten sinne oli kova yritys saada tuntumaa. Ravissa haettiin taas sitä vähän enemmän pyllistävää asentoa, ja vaihdeltiin kevyen ravin ja kevyen istunnan välillä. Siinä ei pitänyt minkään muun muuttua kuin takapuolen paikan, kädet ja ylävartalo pysyivät samassa asennossa koko ajan.
Laukassa jatkettiin kevvyessä istunnassa pitkillä sivuilla kaasutellen ja päädyissä vähän lähempänä hevosta kooten. Maiju oli tyytyväinen siihen, miten saimme rohkeasti kaikki hevoset reippaasti eteenpäin. Siinä oli hyvä jatkaa itse tehtäviin.
Ensimmäiseksi tulimme muutaman ravipuomin. Lähestyessä ravi sai olla reipasta ja eteenpäinpyrkivää, sitten puomisuoralla hieman pidätettiin ja lopulta puomeilla myödättiin selvästi. Kun tämä sujui keventäen, tultiin sama kevyessä istunnassa. Sitten Maiju nosti yhden puomin ristikoksi, ja meidän piti laskea montako askelta laukkaa (2) esteen jälkeen tulee seuraavalle puomille.
Tämän jälkeen vaihdettiin suuntaa ja tultiin laukassa molemmat pienet esteet. Maiju muisti, että meille oli sopinut viimeksi hyvin se harjoitus, jossa laskettiin kolme askelta ennen estettä. Näin siis teimme nytkin, joten hevoset saivat keskittyä hyppäämisen ratsastajien häiritsemättä. Kun vaihdettiin suuntaa, Maiju kysyi, että mitä muuta muuttuu. Kukaan ei keksinyt, mutta kaikki totesivat ensimmäisen kerran jälkeen Maijun kysymyksen aiheelliseksi: hyppäsimme nyt tallista poispäin, joten eteen sai ratsastaa hieman tavallista enemmän. Lopuksi jälkimmäisenä esteenä oli jo pieni okseri, jonka kaikki selvittivät vaivatta.
Ekku oli koko tunnin varsin pätevä. Maiju oli löytänyt minulle taas hyvän hevosen, juuri sopivasti eteenpäin ratsastettavan, tasaisen ja varman hyppääjän. Maiju sanoikin, että Ekku on kuin raiteilla kun sen kääntää esteelle, eikä kiellä koskaan. Ainoa haaste oli oikean laukan saaminen esteen jälkeen, sillä ruuna tuli alas helposti vasta- tai jopa ristilaukassa. Ensimmäinen kerta eri tehtävissä meni aina itse tehtävästä selviytymiseen, mutta toisella pystyin jo vähän ratsastamaankin: ulko-ohja käteen eli hevonen suoraksi ja jalat laukannostoapujen mukaisille paikoille, niin johan tuli laukkakin oikein.
Meillä oli tehtävissä reipas tahti, kukaan ei joutunut odottelemaan ja kaikki saivat monta toistoa. Tunti sujui niin nopeasti, että en meinannut uskoa kellon lähentevän jo tasaa, kun Maiju komensi meidät loppuraviin. Jälleen kerran siis etukäteisjännityksestä huolimatta oli estehyppelykin kivaa!
Ekku oli koko tunnin varsin pätevä. Maiju oli löytänyt minulle taas hyvän hevosen, juuri sopivasti eteenpäin ratsastettavan, tasaisen ja varman hyppääjän. Maiju sanoikin, että Ekku on kuin raiteilla kun sen kääntää esteelle, eikä kiellä koskaan. Ainoa haaste oli oikean laukan saaminen esteen jälkeen, sillä ruuna tuli alas helposti vasta- tai jopa ristilaukassa. Ensimmäinen kerta eri tehtävissä meni aina itse tehtävästä selviytymiseen, mutta toisella pystyin jo vähän ratsastamaankin: ulko-ohja käteen eli hevonen suoraksi ja jalat laukannostoapujen mukaisille paikoille, niin johan tuli laukkakin oikein.
Meillä oli tehtävissä reipas tahti, kukaan ei joutunut odottelemaan ja kaikki saivat monta toistoa. Tunti sujui niin nopeasti, että en meinannut uskoa kellon lähentevän jo tasaa, kun Maiju komensi meidät loppuraviin. Jälleen kerran siis etukäteisjännityksestä huolimatta oli estehyppelykin kivaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti