Maiju - t. Diamante
Hymyilin kilpaa lämpimän kevätauringon kanssa, kun Maiju oli pitänyt lupauksensa ja sain jatkaa ihanalla Diamantella. Edellinen tunti jäi välistä pääsiäisen hiihtolomareissun vuoksi, joten nyt puhkuin innosta päästä taas ratsastamaan. Diamante oli muuttanut Rehulasta alatallin puolelle, jossa se tuttuun tapaansa seuraili tallin elämää hyväntuulisena ja uteliaana. Se tuntuu jaksavan seurustella loputtomasti, ja suorastaan nuolee naamaa tutkiessaan märällä turvallaan kaiken. Diamantesta oikein huokuu kiltteys.
Lämpötila oli lähennellyt päivällä kahtakymmentä, joten molemmat ryhmät ratsastivat jo ulkona, me tuttuun tapaan laitumen päässä. Diamante oli heti alkukäynnissä kovin reippaan oloinen. Kun otin ohjat, se kuitenkin lyheni voimakkaasti ja alkoi vähän kerätä painetta ja hidastella. Teimme erilaisia kiemurauria pitkillä sivuilla oman valintamme mukaan. Tarkoituksena oli suoristaa hevosia ratsastamalla niitä heti molemmilla pohkeilla ja asettaen molempiin suuntiin. Kiemura sai olla yksi isompi tai vaikka kaksi ihan pientä parin metrin loivaa kiemuraa.
Kun saimme siirtyä raviin, nosti Diamante samantien laukan. Siinä vaiheessa Maiju kertoi, että minulla onkin nyt viritetty ratsu alla: Kikka oli käynyt pääsiäisenä Suomessa ja ratsastanut Diamantella. Kaikesta päätellen olin ensimmäinen ratsastaja tamman selässä Kikan jälkeen, ja sen kyllä huomasi. Diamante oli kovin vireä ja pörhisteli milloin millekin, ylivoimaisesti eniten naapuriuralla tuntia pitäneen Hannan kovaääniselle. Maiju antoi taas ohjeeksi keksiä tammalle paljon tekemistä ja huolehtia siitä, että se liikkuu reippaasti eteenpäin. Tarvittaessa sain ottaa vähän vetoapua muista tunnin hevosista ja oikaista väliaidoilla.
Olen vähän ylpeä siitä, että sain selätettyä orastavan jännitykseni hyvinkin nopeasti ja aloin ratsastaa tavoitteeni mukaisesti: rohkeammin. Pikku hiljaa Diamante rentoutui ja korvat pysyivät kääntyneenä ratsastajaan. Teimme kiemurauria myös ravissa, ja minä lisäsin sopiviin väleihin avotaivutuksia, voltteja ja ympyröitä.
Ennen laukkaa mentiin hetki harjoitusravia alas istuen keskiympyrällä. Diamante ravasi hyvin, mutta minä uhkasin taas valua siihen tuoli-istuntaan. Diamanten satula on todella kevyt ja siivetön, eikä juuri tarjoa tukea jalalle, joten jalkakin luisuu helposti liian eteen. Tämä takakeno on kuitenkin ehdottomasti isoin ongelmani isoliikkeisillä hevosilla, eikä siitä voi kyllä satulaa syyttää...
Laukka tehtiin suurella keskiympyrällä, ja siihen lähdin jo ihan luottavaisin mielin. Tosin nostin laukan hieman huolimattomasti, mikä kostautui myöhemmin tunnilla. Laukka oli kuitenkin rentoa ja tasaista. Maiju kyllä sanoi, että minun kannattaa olla hereillä, tarkkailla Diamantea ja tarjota sille edelleen koko ajan tekemistä. Huomasin nopeasti, että puolipidätteet - joissa kerrankin oli aina jalka mukana! - riittivät pitämään korvat joko rennosti lupsattamassa tai taaksepäin kuuntelemassa.
Välikäynnin jälkeenkin jatkoimme suoristusteemaa laukannoistoin. Maiju laittoin toisen pitkän sivun sisäpuolelle kaksi tötteröä merkiksi, ja niiden välistä piti nostaa myötälaukka. Laukan tuli olla valmiiksi aika lyhyttä ja koottua, koska sitä jatkettiin vain pitkän sivun loppuun, joss tötsän kohdalla siirryttiin raviin. Ravissa jatkettiin kulma ja lyhyt sivu, toisella pitkällä sivullakin sai vielä työstää hevosta ravissa.
Ajattelin tietenkin Diamanten ampuvan taivaan tuuliin nostosta, mutta kappas, se ei nostanut laukkaa lainkaan! Tamma tarjosi hienoa keskiravia. Vasta kolmannella kerralla aloin ymmärtää, että vaikka viimeksi käyntinostot olivat lisänneet painetta, juuri sitä nyt tarvitsisimme. Maijun ohjeesta kokosin siis käyntiä aika voimakkaasti, jolloin Diamante lyheni varmaan puoli metriä. Eihän se ollut varovaisen pitkästä muodosta yksinkertaisesti pystynyt nostamaan laukkaa! Näin siis onnistuimme, tosin kahdesti tuli ensin vastalaukka. Nostot olivat kuitenkin siistejä ja laukka koottua ja tasaista.
Lopuksi ravasimme vielä keskiympyrällä tehden kokoamisia aina Maijun kohdalla. Ravin piti selvästi lyhentyä, mutta tahdin ja aktiivisuuden säilyä läpi kokoamisen. Pitkä loppukäynti tehtiinkin tällä kerralla laitumien ympäri ihanassa kevätillassa.
Alun järkytyksestä toivuttuani selvisin ihan hyvin tunnista. Maijunkin mielestä sain Diamanten hyvin rentoutumaan, vaikka se oli niin virkeä alkutunnista. Tämä on itselleni kovin positiivinen huomio, sillä menen helposti mukaan jännittämään hevosen kanssa. Laukannostoihin en ole tyytyäinen, vaikka lopulta keksinkin mistä kiikasti. Alun löperyys ja liika varovaisuus kostautuivat heti. Diamanteen olen kuitenkin aivan kertakaikkisen ihastunut! Se on kokonaisuudessaan niin valloittava paketti, että en edes meinannut malttaa millään lähteä kotiin ja lakata seurustelemasta sen kanssa.
Laukka tehtiin suurella keskiympyrällä, ja siihen lähdin jo ihan luottavaisin mielin. Tosin nostin laukan hieman huolimattomasti, mikä kostautui myöhemmin tunnilla. Laukka oli kuitenkin rentoa ja tasaista. Maiju kyllä sanoi, että minun kannattaa olla hereillä, tarkkailla Diamantea ja tarjota sille edelleen koko ajan tekemistä. Huomasin nopeasti, että puolipidätteet - joissa kerrankin oli aina jalka mukana! - riittivät pitämään korvat joko rennosti lupsattamassa tai taaksepäin kuuntelemassa.
Välikäynnin jälkeenkin jatkoimme suoristusteemaa laukannoistoin. Maiju laittoin toisen pitkän sivun sisäpuolelle kaksi tötteröä merkiksi, ja niiden välistä piti nostaa myötälaukka. Laukan tuli olla valmiiksi aika lyhyttä ja koottua, koska sitä jatkettiin vain pitkän sivun loppuun, joss tötsän kohdalla siirryttiin raviin. Ravissa jatkettiin kulma ja lyhyt sivu, toisella pitkällä sivullakin sai vielä työstää hevosta ravissa.
Ajattelin tietenkin Diamanten ampuvan taivaan tuuliin nostosta, mutta kappas, se ei nostanut laukkaa lainkaan! Tamma tarjosi hienoa keskiravia. Vasta kolmannella kerralla aloin ymmärtää, että vaikka viimeksi käyntinostot olivat lisänneet painetta, juuri sitä nyt tarvitsisimme. Maijun ohjeesta kokosin siis käyntiä aika voimakkaasti, jolloin Diamante lyheni varmaan puoli metriä. Eihän se ollut varovaisen pitkästä muodosta yksinkertaisesti pystynyt nostamaan laukkaa! Näin siis onnistuimme, tosin kahdesti tuli ensin vastalaukka. Nostot olivat kuitenkin siistejä ja laukka koottua ja tasaista.
Lopuksi ravasimme vielä keskiympyrällä tehden kokoamisia aina Maijun kohdalla. Ravin piti selvästi lyhentyä, mutta tahdin ja aktiivisuuden säilyä läpi kokoamisen. Pitkä loppukäynti tehtiinkin tällä kerralla laitumien ympäri ihanassa kevätillassa.
Alun järkytyksestä toivuttuani selvisin ihan hyvin tunnista. Maijunkin mielestä sain Diamanten hyvin rentoutumaan, vaikka se oli niin virkeä alkutunnista. Tämä on itselleni kovin positiivinen huomio, sillä menen helposti mukaan jännittämään hevosen kanssa. Laukannostoihin en ole tyytyäinen, vaikka lopulta keksinkin mistä kiikasti. Alun löperyys ja liika varovaisuus kostautuivat heti. Diamanteen olen kuitenkin aivan kertakaikkisen ihastunut! Se on kokonaisuudessaan niin valloittava paketti, että en edes meinannut malttaa millään lähteä kotiin ja lakata seurustelemasta sen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti