Uusia tuttavuuksia

11.6.2014 Primus Talli
Lotta - r. Cartini

Varasin kesäkauden kolmeksi ensimmäiseksi viikoksi myös kankitunnin. Ensimmäisellä kerralla vastassa oli oikeastaan kaksi uutta tuttavuutta: ratsastin yhdellä tallin uusimmista tulokkaista, vuoren kokoisella kimolla Cartini-ruunalla, ja opettajana kentän keskellä oli Lotta, joka oli pitänyt minulle vain yhden sijaistunnin aiemmin.

Cartini on tosiaan aivan valtavan kokoinen, mutta selästä yllättävän kapea. Koostan huolimatta se osoittautui kevyeksi ratsastaa. Siinä oli jotain samaa kuin Borasissa, vaikka eteenpäinpyrkimystä ei onneksi aivan yhtä paljon löydykään. Lotta antoi varusteita tarkistaessaan yksinkertaisen ohjeen: huolehdi, ettei Cartini tule liian lyhyeksi, ja nauti. Kuulosti hyvältä!

Ja hyvähän se olikin. Tunnin päätteeksi Lotta sanoi, että ihan niin kuin olisin ratsatanut Cartinilla paljon aiemminkin. Oikeastaan ainoa haaste oli tuntuman saaminen vasempaan ohjaan oikeassa laukassa. Käynnissä ja ravissa sekä laukassa vasempaan molemmissa käsissä oli tasainen tuntuma, mutta oikeassa kierroksessa Cartini oli vasemmalta kovin tyhjä. Lotta kuitenkin nauroi, että jos se oli tunnin ainoa ongelma, niin suotakoon se Cartinille.

Ratsastimme koko tunnin suoruusteemalla. Saimme ensin käynnissä ja sitten ravissa asettaa hevosia ulos juuri tasaisen tuntuman saavuttamiseksi sekä etu- ja takapään saamiseksi samalle uralle. Tarvittaessa käytimme myös avotaivutusta. Ravissa ratsastimme myös suurella keskiympyrällä samalla ajatuksella. Cartinilla avotaivutus ja asetus ulos toimivat hyvin vasemmassa kierroksessa, oikeassa ennemminkin pelkkä suoristus tai asetus sisään etenkin ympyrällä. Näin pidettiin huolta siitä, että myös vasemmassa ohjassa oli joku kotona koko ajan.

Suoralla hevosella ratsastimme myös suoria linjoja pitkillä sivuilla uran sisäpuolella. Keskellä tehtiin ensin siirtyminen ravista käyntiin ja takaisin, sitten laukannosto ravista laukkaan ja seuraavalla sivulla takaisin raviin. Cartini siirtyi alaspäin hyvin, mutta nosti ensin ravin hieman hypähtäen. Puolipidätteet toivat siirtymisiin tasaisuutta. Ensimmäinen laukannosto meni pipariksi, mutta toisella jo pääsin sisään Cartinin sielunmaailmaan. Sen sijaan ruunan laukkaan en ollut itse tyytyväinen: se on kovin terävää. Pitäisi varmasti saada se ensin rullaamaan paremmin ja ottaa vasta sitten takaisin, mutta näin ensimmäisellä kerralla se ei vielä onnistunut. Itse tehtävä sujui kuitenkin hyvin.
Laukan haasteista huolimatta onnistuimme hienosti myös laukkaväistössä suoralla hevosella. Ratsastimme siis pitkän sivun alusta väistöä sisään aivan kuin olisimme ratsastaneet pohkeenväistöä, vaikka askellajina olikin laukka.

Iso vaalea oli miellyttävä hevonen, ja Lotta piti todella tehokkaan perusasioihin kesittyvän tunnin. Tykkäsin kovasti molemmista!