9.6.2014 Primus Talli
Marjo - t. Diamante
Kesäkausi alkoi kohdallani hymyssä suin, kun sain taas ratsastaa ihanalla Diamantella. Ennen tuntia kyllä jännitti, sillä olen päässyt kolmeksi viikoksi itseäni huomattavasti tasokkaampaan seuraan. Otan haasteen innolla vastaan ja tsemppaan itseni vähintäänkin pysymään pois muiden tieltä. Diamantella onnistumiset eivät jää ainakaan hevosesta kiinni, sillä muutama viikko sitten Kikka voitti sillä Laaksolla heA-tasoisen kansallisen kouluratsastusluokan.
Käsäkauteen lisäjännitystä tuo aina myös opettaja, sillä sitä ei tiedetä vielä kursseille ilmoittauduttaessa. Tänä vuonna alku oli ihan poikkeuksellisen reipas, sillä tunteja oli jopa neljä päällekkäin. Niinpä ainakin jonkin verran tulee vaihtelua viikoittain myös tuntien opettajiin, ja tällä kerralla meitä paimensi Marjo. En ollut koskaan aiemmin ollut Marjon tunnilla, joten en yhtään tiennyt mitä odottaa.
Marjo kysyi heti alkuun, että onko meillä jotain toiveita tunnin sisällön suhteen. Olisi ollut kiva, jos ryhmällemme olisi mietitty valmiiksi jonkin teema kolmen viikon ajaksi, mutta ehkä sitä olisi pitänyt osata itse toivoa. Nyt Marjo teetti meillä alkuun väistöjä ja kiemurauria käynnissä sekä kiemurauria kevyessä ravissa. Diamantelle jatkuva asettaminen ja taivuttaminen sopi hyvin, koska sain sen heti keskittymään ratsastajaan. Marjo huomautti, että ravi saa olla tarmokasta siten, että tamma ei kulje matalana ja pitkänä ja vaan heittele etujalkojaan. Sitä saikin läpi tunnin ihan kunnolla koota puolipidättein, mutta kyllä se ravi sieltä jo alkoi aika kivasti löytyä. Ravin laadun paranemisen huomasi jo siitäkin, että alasistuminen ei tuntunut lainkaan niin hankalalta kuin edellisellä kerralla keväällä.
Laukka tehtiin pääosin ympyröillä, vain jonkin verran koko uralla ilman mitään sen kummempia temppuja. Se oli oikeastaan nyt ihan hyvä, kun sai keskittyä ihan perusratsastukseen. Diamante rullasi varsin mukavasti sekä ympyrällä että uralla, ja oli koko ajan hyvin keskittynyt työskentelyyn.
Lopputunti sujui taivutusväistöjen parissa: avotaivutusta pitkällä sivulla, ja toisen pitkän sivun alusta sulkutaivutusta diagonaalille. Diamantelle avot ovat helppoja, sulut myös, mutta siinä meinasi välillä tahti hieman hiipua. Kerta kerralta sulut alkoivat kuitenkin sujua paremmin, kun ymmärsin antaa Diamanten hoitaa väistön itse ilman, että minä koko ajan käsken ja puristan. Yksi apu alussa ja toinen lopussa, välissä kenties vain pieni muistutus eteenpäinmenosta. Haastavin osuus taivutuksissa oli kuitenkin lopulta se, kun Konsta pissasi kesken tunnin uralle, eikä hieno pikkutamma voinut mitenkään astua siihen märkään kohtaan...
Ymmärrän hyvin, miksi Kikka joskus jossain hevosesittelyssä sanoi, että kaikki, jotka ovat päässeet ratsastamaan Diamantella, vaan hymyilevät onnellisena. Olen täysin ihastunut tähän kuvankauniiseen tammaan, joka on paitsi ihana ratsastaa niin myös todella kiltti. Se tulee aina uteliaasti katsomaan ohikulkijaa karsinan oven yli, vastaanottaa mielellään rapsutuksia ja antaa tehdä kaikki hoitotoimenpiteet ja satuloinnin mukisematta. Kertakaikkiaan hurmaava hevonen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti