Aivojumppaa

6.10.2014 Primus Talli
Maiju - r. Zillion

Ratsastustauko venähti kolmen tunnin mittaiseksi, joten jo olikin aika päästä takaisin hevosen selkään. Siro musta ujo tamma vaihtui komearaamiseen isoon mustaan ruunaan, Zillioniin. Se ei ole vielä ollut kovin kauaa ratsastuskoululla, ja minun kokemukseni siitä rajoittuivat ainoastaan syyskauden avajaisten hevosesittelyyn. Silloin Lotta ratsasti sillä ja kehui herkän ruunan maasta taivaaseen.

Karsinassa Zillion oli kovin kiltti ja seuraili kiinnostuneena hoitotoimenpiteitä. Maneesissa se katseli ylväänä pää pystyssä peilistä, että kuka tumma komea hurmuri siellä oikein onkaan.

Tilaa oli ruhtinaallisesti, sillä meitä oli vain neljä ja käytössä koko maneesi. Aloitimme tekemällä itsenäisesti voltteja pitkille sivuille - ja niitähän 80 metrin matkalle jokunen mahtuikin. Ajatuksena oli saada hevosia notkistettua avotaivutusta varten heti alkutunnista ja ratsastaa reilut asetukset. Taivutuksia jatkettiin myös yhdessä isolla ympyrällä sitä spiraalimaisesti pienentäen ja taas suurentaen reippaalla väistöllä ulos. Ravia menimme sekä koko uralla että ympyrällä, jossa myös laukattiin.

Avotaivutuksia kokeiltiin ensin seinän tuella siten, että lyhyelle sivulle tehtiin voltti ja pitkille avotaivutukset. Kun tämä sujui, jätimme voltit pois ja teimme avotaivutuksen keskihalkaisijalle.

Zillon oli kevyt, kovin kevyt, ja ihan hirmuisen herkkä. Maiju sanoi, että suuresta koostaan huolimatta vain sen laukka on suuren hevosen, muut askellajit ovat aika lyhyitä ja tököttäviä. Niinpä sain koko tunnin keskittyä siihen, että Zillion menisi tarpeeksi rauhallisesti. Käynnistä tuli helposti passimaista, jos ruuna itse sai päättää tempon. Ravissa pyrin rentoon letkeään vähän pidempään muotoon, koska Zillion helposti kerii itseään vähän liikaa rullalle. Se on myös edestä todella tyhjä. Laukassa painelinkin pitkillä sivuilla puolikevyessä istunnassa koittaen vaan tarjota hevosella mahdollisuutta venyttää kaulaansa. Tuen saaminen eteen ja tempon hidastaminen ilman, että ottaa liikaa edestä ja samalla vetää hevosen kuolaimen alle, olikin sitten helpommin sanottu kuin tehty.

Aluksi käytin myös aivan liian voimakkaita apuja. Zillion reagoi heti, jos istuin vähänkin vinossa, mikä näkyi erityisen hyvin yrittäessäni ratsastaa suoraan 80 metriä. Taivutuksissa sitä ei tarvinnut kuin oikeastaan vähän asettaa etenkin keskihalkaisijalla, muutoin se taipui aivan liikaa tai poikitti ja väisti. Kun löysin oikean voimakkuuden, kaikki sujui kuin itsestään. Tällä tunnilla ei tullutkaan kunnolla edes hiki, mutta pääkoppaa joutui käyttämään sitäkin enemmän! Tunnin jälkeen eräs kanssaratsastaja sanoi, ettei ilmeestäni tunnin aikana voinut päätellä pidinkö hevosesta vai en, niin keskittyneeltä näytin. Mutta kukapa nyt ei voisi olla pitämättä Zillionista!