Karo - t. Hoonika
Vaikka aloitinkin ratsastuksen Ollintallilla Ylöjärvellä, pidän Kaupin Ratsastuskoulua kotitallinani. Se sijaitsi vain parin kilometrin päässä lapsuudenkodistani keskellä Kaupin urheilupuistoa, ja siellä kävin sekä ratsastamassa että hoitamassa yli kymmenen vuotta 80- ja 90-lukujen aikana. Tämän jälkeen Tampereen kaupunki muutti tallialueen jousiammuntaradaksi ja ratsastuskentän jalkapallokentäksi, ja Kaupin Ratsastuskoulu löysi uudet tilat Tavelan tilalta Kangasalta. Jatkoin ratsastamista Tavelassa aina siihen asti, kunnes muutimme pääkaupunkiseudulle viisi vuotta sitten.
Tämä kevät oli Kaupin Ratsastuskoulun viimeinen, sillä sen omistajat jäivät virallisesti eläkkeelle. Heidän työnsä jatkuu kuitenkin Simo Simulaattorin kanssa, ja heidän tyttärellään on jo oma talli Pälkäneellä, Sappeen Ratsutila. Erään aikakauden päättyessä halusin käydä vielä kerran ratsastamassa Tavelassa, joten lähdin aika ex-tempore tutun ratsastusystäväni kanssa ihan tavalliselle tunnille Kaupin Ratsastuskoulun viimeisenä päivänä.
 |
| Tervetuloa Tavelaan! |
 |
| Kaupin Ratsastuskoulun talli |
 |
| Maneesi |
Sain ratsukseni torinhevostamma Hoonikan, joka ulkoisesti muistuttaa hyvin paljon Lulua. Olin ratsastanut Hoonikalla aiemminkin, mutta muistikuvani siinä olivat aika hataria. Oli jotenkin kovin outoa, kun selkään noustiin tallin pihalla ja käveltiin siinä odotellen opettajaa. Näinhän Kaupissa on aina tehty, mutta ilmeisesti olen jo hyvinkin tottunut Primuksen järjestelmälliseen toimintaan... Pihalta kävelimme lyhyen matkan tarhojen läpi aurinkoiselle kentälle.
 |
| Tallin remontoimattomalla vanhalla puolella näytti vielä ihan tutulta. Nikke taisi asua aikanaan tässä karsinassa. |
 |
| Kenttä seuraavan tunnin aikana, etualalla Hoonika. |
Tunnin teemana olivat voltit. Teimme niitä paljon käynnissä molempiin suuntiin. Suoraan uralla ei menty volttien välissä kuin muutama metri. Opettaja Karo (Karoliina Mönkkönen) sanoi, että yleensä, kun voltit tehdään yksi sinne ja toinen tänne, niiden vaikutus voi olla aika mitätön. Nyt sen sijaan hevosia jumpattiin jatkuvasti, ne saivat rauhassa lämmetä ja alkaa taipua. Sain ohjeeksi kääntää Hoonikaa erityisesti ulkoavuilla ja huolehtia siitä, ettei pelkkä kaula taivu liikaa. Ajatuksena oli, että voltille kääntyisi aina ensimmäisenä sisäetujalka. Näin Hoonika pehmenikin ja tuli oikein mukavaksi ratsastaa, eikä tammalla ollut puolieroakaan.
Ravissa aloitin ensin hieman liian reippaasti - kerrankin! Hoonikakin on suuresta koostaan huolimatta aika herkkä ja sopivan eteenpäinpyrkivä, joten ravivoltitkin onnistuivat hyvin. Karo varoitti, ettei Hoonikan turpa saa painua kohti ryhtäitä. Ohjaspituus oli kuitenkin hyvä, joten sain alkaa muistutella tammaa pienillä raipanhipaisuilla ottamaan takajalatkin mukaan liikkeeseen.
Laukkatyöskentely tehtiin aika pienillä ympyröillä siten, että kolme ratsukkoa meni aina samalla uralla. Hoonikan laukka jäi helposti nelitahtiseksi, joten sitä sai hieman kerätä ulkopohkeella rullaavammaksi. Tähän asti olin selvinnyt Karon tarkan ja klassiseen ratsastukseen koulutetun silmän alla istunnastani puhtain paperein, mutta laukassa sain ajatella ylävartaloani selvästi eteen. Näin pääsisin paremmin jalkojeni päälle ja saisin ratsastettua liikettä takaa eteen. Oikea asento tuntui tietenkin siltä, kuin olisi nököttänyt kunnon etukenossa, mutta yllättäen jalkojen käyttäminen olikin helpompaa... Tämä tuoli-istuntaa kohti valuminen onkin ollut nyt ongelma erityisesti Borasin kanssa, joten hyvä, että sitä tuli nyt ihan ajatuksella korjattua.
Laukka alkoi siis rullata ja oli lopulta kivan pyöreää kumpaankin suuntaan. Hoonika oli muutenkin ihan huippu. Se on näitä jokaisen ratsastuskoulun ihannehevosia, joilla voi mennä niin aloittelijat kuin kokeneetkin ratsastajat. Kaikki pitävät Hoonikasta, enkä yhtään ihmettele miksi. Se alkoi nöyrästi tehdä töitäkin, kun huomasi, että nyt ei ollakaan ihan alkeistunnilla. Tällä hevosella ratsastaisin mielelläni useamminkin, mutta sen tuleva kohtalo on vielä auki. Osa Kaupin hevosista myydään ja osa muuttaa Sappeeseen.
 |
| Romania-tamma, 30 v. Muistan vielä aivan hyvin, kun se nelivuotiaana tuli Kauppiin. Taivutuskokeissa jouduttiin käyttämään huulipuristinta, kun Rommi oli niin villi. |
Tavelaa jää tietenkin kaipaamaan, aivan kuten aikanaan jäin alkuperäistä Kaupin Ratsastuskouluakin Tampereella. Mutta kuten ystäväni kanssa totesimme, loppupelissä ihmiset ja hevoset ovat merkittävämpiä. Kauppiin liittyy paljon ihania muistoja uusista ystävistä rakkaaseen hoitohevoseeni, ja nyt sain vielä yhden muiston lisää. Kiitos kaikista näistä vuosista, näkemiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti