Äh!

27.10.2014 Primus Talli
Maiju - r. Konsta

Äh. En tavoittanut edellisviikon kepeyttä, vaan ennemminkin palasin sitä edellisen viikon sinne päin -ratsastukseen.

Alkuveryttely lupasi vielä ihan hyvää, etenkin käynti. Maiju käski minun asettaa Konstaa jatkuvasti vasemmalle, myös suoralla. Näin sain käyntiin joustoa ja Konsta alkoi kantaa itseään. Tuntui myös siltä, että se asetus meni kerrankin läpi.

Ravissa pakka kuitenkin alko hajota. Olen ollut aivan solmussa kankiohjan kanssa näillä parilla tunnilla, koska olen sitkeästi koittanut opetella pitämään ohjia Maijun neuvomalla tavalla. Siinä kankiohja kulkee vain keskisormen ympäri, jolloin pitäisi pystyä paremmin kontrolloimaan ohjien käyttöä erikseen. Minä taas olen tottunut pitämään kankiohjaakin peukalon alla, joten nyt se tuntui koko ajan valuvan liian pitkäksi. Toisaalta nyrkkien sulkeminen varmaan auttaisi tähänkin ongelmaan, ja sitä käsien asentoahan piti ihan erityisesti harjoitella...
Olen myös koittanut sitkeästi hakea harjoitusravissa pystympää asentoa, mutta tämän hevosen kanssa se vaatisi kyllä varmasti parempaa lihaskuntoa. Se on kuitenkin lohduttavaa, että Konsta ei juuri jännity silloin, kun istun alas.

Laukassa sain koottua itseäni sen verran, että Konsta esitti taas hienoa harjoituslaukkaa. Muistin tällä kerralla myös istua rennosti enkä jäänyt puristamaan. Muoto valui kyllä helposti vähän liian pitkäksi ja silloin Konsta painautuu mielellään vähän kuolaimen alle. Tällä tunnilla tehtiin myös muutamia lävistäjiä laukassa. Koska Konsta osaa vaihtaa, varmistelin vähän turhaan ja siirryin raviin liian aikaisin. Vain hetkittäin ennen lävistäjää tavoitin sen tunteen, jossa hevosen selkä nousee ja askel lyhenee.

Avotaivutukset suorilla urilla käynnissä sujuivat hyvin. Sen sijaan sulkutaivutukset diagonaalilla olisivat voineet olla vaivattomampiakin. Konsta tiesi heti mitä pitäisi tehdä, mutta kuten sanottua, suorituksemme oli vähän sinne päin. En vaatinut riittävästi taivutusta enkä riittävästi eteenpäin, vaan väistöstä tuli turhan jyrkkä ja hidas.

Vetelän tunnin huipentuma tuli aivan lopussa, kun piti tehdä keskihalkaisijalla laukanvaihto ravin kautta. Taisi olla ratsastajan voimat jo vähissä, kun ruuna venyi aivan liian pitkäksi tällaiseen tehtävään ja valui vaihdon läpi. Saimme tehdä laukannostoja vielä uralla muutaman kerran, sillä Maiju halusi, että Konsta ikään kuin niiaa nostossa. Tällöin nosto on napakka ja takaosa mukana työskentelyssä.

Taas jäi siisi hampaankoloon, mutta onneksi taidan saada vielä revanssin. Jatkamme kangilla ainakin vielä kerran, ja silloin teemme mm. laukanvaihtoja. Eli nyt pitää ihan tosissaan panostaa myös kokoamiseen ja laukan laatuun. Konsta kun osaa vallan mainiosti myös mennä vastalaukkaa vaikka minkälaisella kaarella, jos ratsastaja ei osaa antaa oikeita ja oikea-aikaisia apuja oikeanlaatuisessa laukassa.