Istu, hengitä, rennot jalat

19.5.2014 Primus Talli
Maiju - t. Minet

Pari viikkoa siinä vierähti, että kivet korvassa asettuivat ratsastuksen kestävään asentoon. Harmittaa suunnattomasti, kun menetin samalla mahdollisuuden ratsastaa lisää ihanalla Diamantella. Vaikea on kuitenkin ratsastaa, jos kenttä pyörii... Ei ratsussani kyllä nytkään varsinaisesti valittamista ollut, ja pääkin kesti hevosen selän kaltaisen kiikkerän paikan ihan hyvin.

Ratsastin siis Minetillä, kokeneella ja taitavalla koulutammalla. Se on kuin enkeli karsinassa, kiltti ja utelias, mutta sillä siunaaman hetkellä, kun kaviot koskettavat käytävää, alkaa armoton häsellys. Minet ei kuitenkaan missään vaiheessa ole lähdössä minnekään, ei säiky eikä mene edes mitenkään lujaa, höseltää vaan.

Teemana oli lähestyvien koulurataharjoitusten vuoksi A-merkin kuvioita. Aloitimmekin heti käynnissä pohkeenväistöillä keskihalkaisijalta kohti uraa, jota ennen kuitenkin suoristettiin kohti lyhyttä sivua. Maiju halusi Minetin lennähtävän pohkeesta sivulle ja väistävän selvääkin selvemmin. Pohjetta sai käyttää, Minet kuunteli sitä ihan rauhallisesti ja reagoi sopivasti. Hösöttäminen näkyi tasaisuuden puutteena, kun välillä takaosa meinasi mennä edelle molemmissa kierroksissa.

Kevyttä ravia menimme alussa aika vähän, koko uralla, ja oikeastaan vain suuntaa vaihdettaessa pituushalkaisijan kautta. Pohkeenväistö ravissa tultiin vain muutaman kerran, ongelmat samat kuin käynnissäkin. Maiju oli alussa neuvonut, että Minet on muutoin ihan ratsastettava korkealle koulutettu hevonen ilman sen kummempia kommervenkkejä, mutta laukka vasempaan voi olla vaikeaa. Huonomman puolen huomasi kyllä jo ravissa heti suunnanmuutoksen jälkeen, joka tehtiin rata pituussuuntaan leikkaa -tiellä. Minet piti vasempaan kierrokseen vain ratsastaa suoraksi, sen verran epätasaista ravi ensin oli.

Laukka oikeaan nousi ongelmitta, mutta siinä vaiheessa mottoni piti muuttaa muotoon istu, hengitä, rento jalka. Tai oikeastaan koko takapuoli. Omasta istunnasta piti olla ihan äärimmäisen tarkka, sen verran napakoita siirtymisiä laukasta käyntiin ja pysähdykseen tuli muutamia tehtyä... Kun sai istunnan rentoutettua, laukka oli kelvollista.

Sitten käytiin volttien kimppuun. Ensin pitkien sivujen keskelle käynnissä, sitten ravissa. Minet meinasi vähän liirata ulos lapa edellä, mihin auttoi oma katse ja selkeämmin kääntävät ulkoavut. Ravissa oli mielestäni ihan kiva istua, eikä tamma siinä ollut aivan yhtä herkkä istunnan muutoksille. Voltitkin onnistuivat ihan hyvin. Vaikka laukkavoltit tehtiin helpompaan eli oikeaan kierrokseen, tuli ensimmäisellä kerralla epäonnistuminen: ilmeisesti jännitin takapuoltani ja reisiäni sen verran kääntäessäni tammaa voltille, että se teki kauniin käyntisiirtymisen. Kun keskityin istuntaani paremmin, saatiin hyvät laukkavoltitkin aikaiseksi.

Laukka vasempaan oli sen sijaan ihan katastrofi. Vaikka Minet oli jo ehtinyt lämmetä muutoin, se oli kuin rautakanki laukassa. Ensimmäinen ajatus oli kääntää tamma ympyrälle ja ratsastaa sitä siinä paremmin avuille. Maiju kuitenkin komensi meidät suoralle uralle ja vain eteen suoralla hevosella. Mietin jo silloin, että kevyt istunta olisi voinut olla oikea valinta, ja jälkeenpäin kuulinkin, että sitä on tamman kanssa vasemmassa laukassa käytettykin. Alas istuen en saanut laukkaa rullaamaan vasempaan lainkaan, en uralla enkä isolla keskiympyrällä. Siinä piti ratsastaa puolet keskilaukkaa ja puolet kootumpaa, tosin me saimme vain koittaa mennä eteenpäin...

Ravissa laukan jälkeen Minet oli kuitenkin tasaisempi kuin kertaakaan tunnin aikana, ja vieläpä siihen vasempaan kierrokseen. Se tukeutui ensimmäistä kertaa kunnolla ohjaan, eikä jäänyt edestä tyhjäksi. Maijukin sanoi lopuksi, että siellä oli ollut jo ihan hyviä pätkiä. Olisi ollut kiva kokeilla toisenkin kerran, kun ensimmäinen kerta menee aina vähän arkailleessa. Minet kuitenkin tallin kevätkuulumisten mukaan palaa takaisin omistajalleen.