Tekemisen meininkiä

28.6.2014 Primus Talli
Hanna - r. Cartini

No nyt oli ensimmäisen kerran minulla ja Cartinilla tekemisen meininkiä! Hieno Cartini on toki tuntunut hienolta aina, mutta nyt oli sellainen fiilis, että oltiin hienoja yhdessä.

Kankituntimme opettajana jatkoi Hanna, joka pisti meidät paitsi ratsastamaan myös ajattelemaan. Tunnin suurin oivallus olikin se, että tehtävä onnistuu parhaiten, kun sen takana on jokin ajatus. Hyvä esimerkki oli lopputunnista tehty diagonaali laukassa ja siirtyminen uralla raviin. Kun Hanna ensin vaan pyysi meitä ratsastamaan tehtävän, ei oikeastaan kukaan onnistunut siinä. Hevoset tippuivat raville liian aikaisin tai vaihtoivat laukan. Mutta kun Hanna avasi tehtävän selittämällä, mitä missäkin vaiheessa tulisi tehdä, miten ja miksi (ensin eteen, sitten kokoaminen pohjetta vastaan, puolesta välistä avotaivutusmaista laukkaa kohti uraa, uralla siirtyminen), ei kenelläkään ollut vaikeuksia suoriutua siitä.

Alkutunnin ratsastimme kohti täydellisiä kulmia. Jännää kyllä aloitimmekin pyöristämällä kentän päädyt ja ratsastamalla kaarevalla uralla avotaivutusta. Kun seuraava pitkä sivu näkyi, tehtiin suoristus ja eteenratsastus. Tämä teki ihan erityisen hyvää Cartinille, sillä suoristuksessa se venytti kaulaansa eteenpäin kohden tuntumaa, eikä ollut oikeastaan missään vaiheessa tuntia tyhjä edestä tai liian lyhyt.
Kun tämä sujui, jätettiin pyöristys pois ja ratsastettiin kulmat samalla ajatuksella. Mieliin palasi väkisikin Peikin tallille tekemäni vierailu. Siellähän opettaja korosti, että kulmassa ei enää tarvitse kääntää sisäohjalla, ja siihen nytkin pyrittiin. Kun hevonen oli vielä kulmassa, aloitettiin jo suoristus avotaivutuksesta ja eteenratsastus.

Loppupuoli tunnista keskityttiin laukannostoihin. Tämä ajatus laukannoston takana olisi varmasti auttanut minua myös Diamanten kanssa edellisellä tunnilla. Olimme nimittän kahdella ympyrällä, jota ensin suurensimme ja pienensimme vain käynnissä. Sitten kokosimme hieman, aloitimme avotaivutusmaisesti ja lähdimme ikäänkuin tekemään takaosakäännöstä. Kun hevoset olivat aivan aavistuksen ympyräuran sisäpuolella, nostettiin laukka. Nostoista tuli näin todella napakoita ja laukka oli hyvää ja koottua heti ensimmäisestä askeleesta. Cartininkin laukka pyöri ensimmäistä kertaa toivomallani tavalla. Jälleen siis erinomainen esimerkki siitä, miten erilainen lopputulos on, jos tehtävänä on vain laukannosto verrattuna ympyrän pienennys ja suurennus - avotaivutus - takaosakäännös - laukannostoon.

Hanna selitti meille myös, miten paljon tehtävä hevosilta vaatii kokoamista ja tietynlaista virittämistä. Hän korosti sitä, että kun hevosilta on vaadittu niin paljon ja ne on saatu niin hyvään vireeseen, vaatii se myös ratsastajalta ihan erilaista tarkkuutta ja täsmällisyyttä. Hanna otti esimerkiksi andaluusit ja Jardineron, joka humputtelee tyytyväisenä alkeistunneilla välittämättä mitään jännittävästä ratsastajasta tai heiluvista jaloista. Mutta kun Hartsan saa oikeaan moodiin, se kuulemma kävelee vaikka maneesin seinää pitkin. Silloin se ei toisaalta hyväksy lankaan piukeita reisiä tai epäselviä apuja, ja voi myös heittäytyä täysin hallitsemattomaksi.

Cartini sen sijaan pysyi nyt hyvin hallinnassani ja kulki mukanani koko tunnin. Se joutui tekemään töitä ihan tosissaan, mutta tuntui silti innokkaalta. Tähän tuntiin oli hyvä lopettaa kesäkausi ja aloittaa reilun kuukauden mittainen ratsastustauko. Olen hyvin tyytyväinen kolmen kesäviikon kattaukseeni!