Sulkutaivutukset jatkuvat

29.10.2010 Primus Talli
Pirita - t. Ritva

Sulkutaivutukset jatkuivat ja kaikki tuntilaiset jatkoivat samalla hevosella. Alkuveryttelyä teimme nyt Piritan silmien alla käynnissä volteilla. Valmistelimme siis hevosia tehtävään taivuttamalla volteilla. Sain Ritvan kävelemään hyvin ja taipumaan hyvin, mutta ratsastin liian pitkällä ohjalla ja liian varovaisesti. Olinkin vähän ihmetellyt viikko sitten sitä, kun Pirita sanoi Ritvan olevan ratsastettavampi kuin Bena. Minä olin hissutellut ja varonut ottamasta suusta liikaa. Nyt Pirita käskikin minun lyhentää ohjaa ja ottaa puolipidätteitä myös sisäohjasta ja luonnollisesti samalla ratsastaa hevosta pohkeilla. Ja kas kummaa: tuntumasta tuli heti vahvempi ja tasaisempi!

Käyntivolttien ja hetken ravaamisen jälkeen tulimme kaikki viisi isolle keskiympyrälle, jossa Pirita katsoi vähän istuntaamme sekä tuntumaa ja hevosen muotoa. Ympyrällä sekä ravattiin että laukattiin molempiin suuntiin. Ritva oli tässä vaiheessa jo aika kiva, kunhan en vaan päästänyt ohjia liian pitkäksi. Liian pitkällä ohjalla nimittäin joudun vetämään käsiä lähemmäksi vartaloa, jolloin kyynärpäät irtoavat kyljistä. Liian alas eivät nyrkit valuneet kertaakaan, jiihaa!

Alkuveryttelyn jälkeen teimme muutamat väistöt pitkillä sivuilla kumpaankin kierrokseen samoin kuin edelliselläkin viikolla. Ne toimivat ikään kuin kertauksena tehtävään, joka oli sulkutaivutus diagonalilla. Diagonaalina ei ollut sentään ihan koko 80-metrisen maneesin diagonaali, vaan tästä noin reilu puolet. Ratsastimme siis ikään kuin koko rata leikkaa kokonaan sulkutaivutuksessa, tällä kertaa vain vasemmalle. Hevosen otsan piti siis olla kohti tien päätepistettä pitkällä sivulla. Koska maneesin seinä ei tukenut yhtään, oli sisäpohkeen merkitys entistäkin suurempi. Välillä ihan väkisin alkoi vaan tuupata ulkopohkeella, mutta ainakaan Ritvalla tuloksena ei ollut muuta kuin vauhdin hiipumista. Sen sijaan sisäpohkeella sai väistöön vähän eteenpäinpyrkimystäkin pelkän poikittamisen sijaan.

Pirita oli hyvin tarkka siitä, että taivutusta tehtiin koko diagonaali uralta uralle. Ensimmäisellä kerralla suorastaan jyräsin Piritan, joka katsoi liikettä tien päässä. Onneksi ei käynyt kummemin, ja seuraavalla kerralla älysin jo pyytää anteeksi...

Ritvalle taivutus oli lopulta aika helppo. Ainoastaan sen turpa meinasi kääntyä hieman poikittain luotisuorasta linjasta, koska oikea ohja ei ollut riittävästi tuella. Tähän auttoi taas kerran pieni ohjena lyhennys ja voltti ennen varsinaista sulkutaivutusta.

Lopuksi taas avasimme hevosia laukaten koko maneesissa. Laukassa piti tehtä pieniä kymmenen metrin voltteja uralta siten, että voltilla hevonen oli kunnolla taipunut ja suoralla taas aivan suora. Laukan tahti ei saanut muuttua missään vaiheessa, ellei sitä sitten itse halunnut muuttaa. Ritva oli näissä aivan huippu ja teki monta leikittelevän helppoa volttia. Piritakin tykkäsi, ja saimme siirtyä ravaaman hyvissä ajoin. Nyt sain Ritvan jo hieman paremmin venyttämään ja tukeutumaan ohjaan, vaikka kyllä se vieläkin kulki välillä kuolaimen takana. Kunnon reipas ravi ja jalkojen käyttö eli ratsastaminen ohjan ja pohkeen väliin näytti auttavan. Vielä jäi kuitenkin parannettavaa, ja luultavasti jatkan Ritvalla ensi viikollakin. Silloin nimittäin teemme edelleen sulkuja, molempiin suuntiin.