7.12.2010 Primus Talli
Maiju - t. Hipsu
Koska työpaikan pikkujoulujen vuoksi jäi oma tunti väliin, ostin tuntipörssistä korvaavan tunnin tiistaille. Listassa seisoi myyjän kohdalla mikäs muukaan kuin Hipsu. Manasin taas kerran, että miksi ihmeessä menen sillä niin usein, kun ei meidän yhteistyö suju mitenkään erinomaisesti. Mutta ei auttanut, maneesiin vaan odottamaan, että Hipsu saa edellisen tunnin valmiiksi. Tunti oli sama, jolla ratsastin vielä keväällä, ja Hipsulla meni osaavan tuntuinen nuori nainen. Hipsu ei mennyt lujan näköisesti, painvastoin Maiju kehoitti sitä välillä reippaammin eteen. Ratsastaja kuitenkin totesi tunnin jälkeen, ettei ollut itse parhaimmillaan eikä siksi oikein homma toiminut. Edellisellä viikolla oli kuulemma mennyt paremmin, kun Hipsu oli juuri palannut lomalta, jossa sitä oli ilmeisesti myös ratsutettu jonkin verran.
Selkään päästyäni otin heti pari kertaa pysähdyksiä pääosin istunnan avulla ja koitin saada tamman seisomaan rauhassa paikoillaan. Yllättävän vaikeaa! Alkuveryttely tehtiin pienen käyntipätkän jälkeen suht itsenäisesti. Aloitin hieman liian pitkillä ohjilla, mutta tiukensin tuntumaa Maijun ohjeesta. Ja sitten naksahti! Sen sijaan, että olisin vaan jarrutellut edestä otin mukaan jalat, lähinnä reidet, ja istuin voimakkaan kokoavasti aina kun otin edestä. Silloin Hipsu antoi periksi ja jäi höyhenen kevyeksi, kun itse päästi irti. Tammaa pystyi kiittämään sisäkädellä taputtamalla, eikä se juossutkaan alta pois. Ihmeellinen tunne, eikä Hipsu tuntunut yhtään Hipsulta! Etenkin pääty-ympyröillä, joissa menimme Maijun valvovan silmän alla molempiin suuntiin ravia ja laukkaa, tamma oli supermahtavan tuntuinen nimenomaan ravissa.
Sama fiilis pysyi koko tunnin ajan, vaikka välillä toki muoto karkasikin. Osasin kuitenkin nyt ratsastaa sen itse takaisin, ja tärkeimmässä roolissa tässä olivat jalat. Tunnilla ratsastetaan ensi viikolla kouluohjelman rata, joten menimme nyt siitä pätkiä: suoraa linjaa keskihalkaisijalla, kolmikaarista kiemurauraa ja laukkakuviota (radan poikki, päädystä laukannosto, taas radan poikki ja keskeltä laukkaympyrä, jonka jälkeen taas keskellä raviin) toiseen suuntaan. Suoralla linjalla Hipsu meinasi ensin vähän valua vasemmalle, mutta teki lopulta moitteetta. Kolmikaarinen meni tosi hyvin, etenkin kaarre vasemmalle (Hipsun vaikeampi suunta!). Laukkaosiossakaan ei ollut moittimista, vaikka laukka olisi Maijun mukaan saanut edetä enemmän. Hipsu teki kuitenkin nostot ja siirtymiset silloin kuin pitikin. En vaan itse uskaltanut ratsastaa sitä vieläkään tarpeeksi rohkeasti, vaikkei se nyt missään vaiheessa juossutkaan karkuun tai edes yrittänyt.
Lopuksi piti hidastaa ravi oikein lönköttelyksi ja ratsastaa pidemmälle kaulalle. Tässä tehtävässä jouduin muutaman kerran hieman huomauttamaan vauhdista, mutta sen jälkeen Hipsukin lönkötteli. Maiju nauroi, että Hipsulle hidas ravi on kamalan vaikeaa, kun se luulee heti häviävänsä kierrosajassa muille!
Tämä tunti osoitti taas, miksi niitä vähän epäonnistuneitakin tunteja aina välillä tarvitaan. Ehkä tämän vuoksi olen myös mennyt Hipsulla niin monta kertaa, vaikka aina ei ole sujunutkaan. Sitten kun onnistuu, on mieli todella hyvä ja huomaa taas oppineensa jotain - ainakin yhden tunnin ajaksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti