Mitäänsanomanton olo

12.11.2010 Primus Talli
Pirita - t. Ritva

Jouduin jättämään viimeisen sulkutaivutustunnin väliin flunssan vuoksi. Tunnilla oli kuulemma tehty siksak-sulkuja molempiin suuntiin ja suunnanvaihdossa käytetty apuna avotaivutuksia.

Teeman vaihtuessa ratsuni pysyi samana eli jatkoin Ritvalla. Koitin ottaa heti alussa napakamman otteen. Alkuveryttely oli taas vaihteeksi itsenäistä, ja se jos mikä on vaikeaa. Pirita neuvoi pysymään riittävän kauan samassa suunnassa, että toinen puoli tulee kunnolla ratsastettua läpi. Koitin tehdä rauhassa ensin käyntiä, sitten ravia ja lopuksi laukkaa. Etenkin laukat ovat sujuneet Ritvan kanssa niin hyvin, että sitä oli kiva saada sisällytettyä myös alkuveryttelyyn.

Tunnin teemana oli pysähdys. Pirita tapansa mukaan ensin kokosi meidät pääty-ympyrälle, jossa kävimme läpi hyvään pysähdykseen tarvittavia elementtejä: eteenpäinpyrkimys, ohjastuntuma, lähellä olevat pohkeet, hyvä valmistelu puolipidätteillä, suora hevonen... Pirita keroi myös, miten pysähdys korjataan, mikäli hevonen ei seisahdu tasajaloin: ikinä ei saa ratsastaa taaksepäin, vaan aina eteenpäin.

Pysähdyksiä teimme kääntämällä pitkiltä sivuilta radan poikki ja seisahtumalla keskihalkaisijan kohdalle. Hevonen ei saanut hiipiä ennen eikä jälkeen pysähdyksen, ja sen piti seistä rauhassa paikallaan niin kauan, kuin ratsastaja halusi. Ensin pysähdykseen tultiin käynnissä, sitten ravissa. Ritva pysähtyi muutoin ihan hyvin, mutta muoto nousi aina. Lisäksi jouduin lähes poikkeuksetta korjaamaan vasenta takajalkaa, ellei vasen pohje muistanut olla hieman oikeaa terävämpänä pysähdyshetkellä. Piritan neuvon mukaan en antanut Ritvalle periksi seisahtumisen jälkeen ennen kuin se oli myödännyt. Ja Ritva kyllä myötäsikin lähes välittömästi pysähdyksen jälkeen. Hetkittäin hevoset alkoivat vähän ennakoida, joten välillä koko porukka sai ratsastaa reippaasti radan poikki ravissa.

Lopuksi kokoonnuimme kahdelle ympyrällä ja saimme ohjeeksi siirtää ulkopohkeen selvästi taaemmas. Teimme laukassa ympyrän pienennystä ja suurennusta, ja nämä Ritva kyllä osasi hienosti. Tosin kuudesta tuntilaisesta vain yksi sai pohkeensa riittävän taakse, ja se en ollut minä... Loppuravissa koitettiin saada hevoset kevennystä hidastamalla oikein superhitaaseen raviin, suorastaan lönkyttelemään. Ritvalle se oli aika vaikeaa, ja jouduin jarruttelemaan istunnan lisäksi myös ohjalla. Tamma pysyi kuitenkin hieman paremmin kuolaimella, eikä valunut yhtä paljon kuolaimen alle kuin edellisillä tunneilla.

Tunti kokonaisuudessaan ei kuitenkaan jättänyt mitään vau-fiiliksiä, ennemminkin jäi hieman mitäänsanomaton olo. Piritakaan ei antanut lopuksi mitään erityistä palautetta, vaikka toki oli pysähdystehtävää kommentoinut ihan asiallisesti.