Hipsuttelu vei voimat

3.9.2010 Primus Talli
Ellu - t. Hipsu

Pettymys oli perjantaina kaksikertainen, kun ensin hevoslistassa kohdallani oli suomentamma Hipsu ja maneesissa edellistä tuntia pitämässä olikin Piritan sijaan Ellu. Myöhemmin selvisi, että Pirita oli jo valmistautumassa Attilan kanssa sh-ratsujen SM-kisoihin.

Muistini mukaan Hipsu oli viimeksi ollut karsinassa vähän äksy, ja oli nytkin heti tarjoamassa takapuoltaan karsinan oven avautuessa. Tein kuitenkin vaistomaisesti aikamoisen tarzanloikan suoraan Hipsun harjaan, ja sain sen kiinni karsinan perältä. Tämän jälkeen tamma seisoi kuin tatti, vaikkakin vähän happaman näköisenä, eikä hoitamisessa tai kuntoonlaittamisessa ollut ongelmia.

Sain jotenkin kummallisesti päälle samanlaisen tsempin kuin kesällä. Ajattelin, että piru vieköön, Hipsuhan ei minua vie, vaan minä sitä! Alussa oli vähän hakemista, mutta Ellun neuvoin pääsin eteenpäin. Keskityin ensin liikaa jarrutteluun ja siitä myötäämiseen, enkä uskaltanut käyttää riittävästi jalkoja. Ellu opasti, että peräänantojen pitää olla todella pieniä, eikä ohjaa saa yhtään päästää lyhenemään. Jaloilla pitää ratsastaa hevonen kasaan tiukan ohjan ja pohkeen väliin.

Edellisellä tunnilla oli tehty pohjeenväistöä kaarella, ja nyt jatkettiin keskiympyröillä. Noin kolmasosa ympyrästä väistettiin siten, että hevosen takaosa tuli ulos ja etuosa jatkoi ympyrää. Tätä tehtiin ensin käynnissä ja sitten ravissa, molempiin suuntiin. Hipsu väisti hyvin, kun ensin vähän muistutti mistä on kyse. Ongelmana oli ajoittain ulko-ohjan pidätteiden saaminen läpi, mutta ankaralla keskittymisellä koko ympyrän matkalla sain tahdin ja tempon säilymään läpi väistön.

Laukat tehtiin aika vapaasti, mikä sopi meille paremmin kuin hyvin. Minulla oli lupa laukata ympyrällä vaikka koko ajan, jotta saisin hevosen kuulolle. Vasempaan kierrokseen näin teinkin, ja kohtuullisen muodon saavuttaminen oli kyllä työn ja tuskan takana. Oikeaan meni huomattavasti paljon paremmin, ja Ellu komensi meidät lopulta uralle. Tarkoituksena oli kokeilla, pystyykö Hipsu laukkaamaan koko maneesin ympäri kiihdyttämättä! Tein ilmeisesti pienen uroteon, kun selvisin urakasta parilla ympyrällä höystettynä. Vieä suurempi hämmästys oli se, että loppuravissa Hipsu oli oikein mukava ja kevyt. Ellu sanoi, että koska se ei ole vielä tähän mennessä kiihdyttänyt, niin nyt ei sitten saa antaa kiihdyttäkään, enkä tosiaankaan antanut. Pääsimme pitkin uraa hyvässä muodossa ja ihan normaalissa tahdissa. Lopetin Ellun kehoituksesta ravaamisen aika lyhyeen, koska hevonen oli silloin niin hyvä.

Omat voimat tunti kyllä ihmi aika tehokkaasti, ja nimenomaan käsistä. Hipsulle on aivan liian helppo antaa vetokilpailussa periksi, jolloin se venyy ja alkaa juosta alta pois. Pelkällä pitkällä ohjalla jarruttelu ei tuo mitään tulosta, vaan niitä eteenpäin ajavia ja kasaavia jalkojakin tarvitaan. Olen nyt ratsastanut tammalla kolme tuntia, ja koko ajan mennään parempaan suuntaan. Hipsu ei kuitenkaan olen mikään suosikkihevoseni ja vähän ihmettelin, mistä hevoset jakanut Pirita sen oli minulle taas keksinyt. Odotin nimittäin lähinnä Mirjaa, mutta sillä näkyi olleen perjantain lepopäivä. Ellu muuten pahoitteli tunnin alussa kovasti kun ei muistanut nimeäni, mutta ihmekös tuo, kun olen ollut peräti kahdella Ellun tunnilla, ja niistäkin on aikaa yli vuosi. Ellu kuitenkin muisti nähneensä minun ratsastavan, juurikin tuolla Mirjalla.

Syksy on ainakin alkanut vauhdikkaasti: kolme tuntia, kolme eri opettajaa ja kolme eri hevosta. Tämä uusi tunti ja ajankohta on kyllä tosi mukava, ja Piritan tunneille on kyllä vaikea kenenkään vetää vertoja. Nyt Ellu kyllä piti hyvän tunnin, mutta olisi lopuksi kaivannut vähän enemmän palautetta. Seuraavalla tunnilla saadaankin sitten varmaan kakkua, kun yksi ratsastajista jalkautui kesken kaiken ratsun protestipukin seurauksena.