Herkkis

22.10.2010 Primus Talli
Pirita - t. Ritva

Herkkis vaihtui toiseen herkkikseen, kun ratsu vaihtui jälleen. Tällä kerralla Pirita oli antanut minuille Ritvan, kohtuullisen kokoisen mutta siron ruunikon tamman. Jostain syystä Pirita luuli minun menneen sillä aikaisemminkin, mutta uusi tuttavuushan se oli. Ohjeeksi sain koitaa ratsastaa tammaa etenkin oikealle ohjalle, sillä se tulee helposti tyhjäksi ja kulkee mielellään kuolaimen alla. Ritvan kanssa olisi siis hyvä, jos kaulaa saisi pidemmälle ja hevosta vähän työntämään itseään tuntumaa vasten.

Meitä oli vain neljä, ja aloitimme lähes 15 minuutin itsenäisellä veryttelyllä. Minulle ja Ritvalle se oli tosi vaikeaa, kun ratsu oli uppo-outo enkä oikein tiennyt mikä olisi paras tapa ratsastaa sitä. Tein sitten lähinnä vaan ympyröitä ja voltteja ja koitin hakea tuntumaa suuhun, joka tosiaan välillä katosi kokonaan. Kaarevalla uralla Ritva oli ihan ok, mutta suoralla muoto meinasi hukkua ihan väkisin.

Aloitimme kolmen tunnin teeman eli sulkutaivutukset. Pitkän sivun alkuun tuli ensin käyntivoltti, jonka piti olla riittävän pieni ja jolla piti huolehtia riittävästä taivutuksesta. Suoraan voltilta jätettiin taivutus ja asetus päälle ja jatkettiin koko pitkä sivu käynnissä sulkutaivutusta siten, että hevosen otsa oli kohti lyhyttä sivua ja takajalat uran sisäpuolella. Sain Ritvaan hyvän kontaktin volteilla, kun raaskin taivuttaa sitä kunnolla ja myödätä hieman ulko-ohjasta. Tuntuma sai olla aika hento koko taivutuksen ajan ja tärkein apu eli sisäpohje hyvin mukana, jotta ongelmia ei tullut. Ritva teki taivutukset molempiin suuntiin aika kivasti. Omat käteni pysyivät kohtuullisesti mukana oikealla paikallaan. Oikeassa kierroksessa jouduin hieman miettimään omaa painoani, joka meinasi valahtaa vasemmalle. Yllättävä havainto oli tosiaan se, että ulkopohjetta ei tarvitse vielä kovin taakse, jos asetus ja sisäpohje ovat oikein.

Kokoavan taivutustehtävän jälkeen saatiin laukata vapaasti koko maneesissa. Hetken kuluttua Pirita otti jokaisen vuorollaan ensin pääty-ympyrälle, jota lähdettiin pienentämään ja samalla lyhentämään laukkaa. Lopulta laukattiin Piritan ympärilla tosi pienellä voltilla, josta taas suurennettiin ja pidennettiin askelta. Ritva teki tämän hyvin, ja mielestäni pystyin istumaan kyydissä aika rennosti. Jännä juttu muuten, että näiden istuntapainotteisten tuntien jälkeen olen alkanut istua vähän liiankin pystyssä, ja saan välillä kehotuksen istua syvemmälle satulaan. Aiemmin olen istunut vähän liiankin syvällä.

Ritva oli niin kevyt, että koko tunti tuntui aika kevyeltä. En saanut oikein mitään kummempia kommenttejakaan edes taivutuksista, joten kai ne sitten menivät ihan kohtuullisesti.