Ruunanrutaleen hammaskaluston kuva reidessä

13.10.2010 Primus Talli
Riikkis - r. Sepi

Toisenkin korvaustuntini piti olla Piritan tunnilla, mutta minut olikin merkitty Ellun listaan. Ellu taas on lomalla, joten tunnin piti lähinnä sunnuntaisin opettava nuori Riikka. Piritan tunnilla aidan toisella puolella ei ollut kuin viisi ratsukkoa, mutta en viitsinyt alkaa ehdotella ryhmän vaihtamista.

Ratsukseni olin saanut Sepin. Sepi on ollut perjantain tunnillamme Mikaelilla, ja on näyttänyt ihan jees-pollelta, vähän säpsyltä vaan. Totuus oli aivan toinen, ja tunnista tuli yksi Primus-urani heikoimmista.

Sepi oli edellisellä tunnilla, jossa mentiin sulkutaivutusta diagonaalilla käynnissä. Sepi venkoili ja vitkutteli ja oli kokonaisuudessan hyvin haluttoman oloinen. Pirita jossain vaiheessa sanoikin eräälle ratsastajalle, joka valitti kunnon loppumista, että odota vaan kun menet Sepillä, niin tunnin jälkeen tuntuu siltä kuin olisit juossut maratoonin. Hyppäsin siis taas rutistusmielellä ruunan selkään, ja alku tuntuikin ihan kivalta. Sain sen ravaamaan ihan kohtuullisesti ja laukatkin nousivat, vaikka sille ne kuulemma etenkin vasempaan - niin kuin liikkuminen yleensäkin - ovat vaikeita. Aluksi sain ohjeeksi antaa hevosen mennä hieman pidempänä, mutta jo laukassa sain alkaa koota ja naputella vähän raipalla takajalkoja mukaan töihin.

Itse tehtävästä tuli aikamoinen katastrofi, vaikkei se ollut kolmikaarista kiemurauraa kummempi. Ensin teimme kaikki kaaret ravissa siten, että suoristuksen yhteydessä tehtiin muutaman askeleen käyntisiirtyminen. Sitten jälkimmäinen siirtyminen jätettiin pois ja tehtiinkin laukannosto suoraan ravista. Sepi ei likkunut eteen ei sitten millään, potkin ja piiskasin, koitin hyvällä ja pahalla, mutta sain avut läpi vain hetkeksi. Sain sen vain vaivoin kääntymään puolikkaaseen maneesiin sovitetut kiemurat, käynnistä raviin siirtyminen meni joka kerta pitkäksi ja laukka vasempaan nousi vasta käynnistä. Toiseen suuntaan tehtiin sekä ensimmäinen että toinen kaarre laukassa, ja tämä sujui hieman paremmin, kun hidastava käyntipätkä jäi pois. Riikkis huomautteli koko ajan istunnastani, joka oli liian takana. Tällöin kuulemma reidet puristuvat kiinni ja jarrutan tahattomasti hevosen liikettä. Jännä juttu, sillä Pirita on nimenomaan käskenyt meidän istua takapuolen päällä ja ongelmanani ovat olleet irtoavat reidet! Ilmeisesti hassu asentoni liittyi Sepiin, joka kyllä teki heti nostot paremmin kun keskityin istumaan mielestäni etukenossa.

Loppuravi sujui hyvin, kun ei tarvinnut keskittyä muuhun kuin reippaaseen eteen-alas-ratsastukseen. Sain luvan jäähdytellä laukassakin, mutta en oikein mahtunut. Sepi inhoaa muita hevosia - liekö siksi, että on vielä Sukupostinkin mukaan ori - enkä uskaltanut mennä kovin lähelle, ruuna kun koitti hyökkiä jopa toiselle uralle vastaantulevien kimppuun.

Kaikenkaikkiaan kuitenkin jo seitsemänvuotias ruuna tuntui aika raakileelta eikä oikein tuntikäyttöön sopivalta. Sanoin Riikkikselle tunnin jälkeen, että olisi pitänyt osata ottaa jämäkämpi ote heti alusta asti, niin ehkä sitten olisin saanut hevosen paremmin hereille. Riikkis totesi, että ei se useinkaan tehoa, vaan hevonen unohtaa kovistelut samantien.

Sepi on yksityinen ja miehen kouluttama ja ratsastama, joten ehkä se ei kunnioita tavallisia tuntiratsastajia eikä naisia varsinkaan. Tunnin nimittäin kruunasi Sepin tallikäyttäytyminen. Ensin en meinannut saada sitä käytävältä karsinaan, vaan ruuna seistä jökötti niin pitkään, että jouduin huomauttamaan raipalla. Yleensähän hevoset suorastaan juoksevat omaan karsinaansa... Kun olin riisunut varusteet, ajattelin harjata kevyesti hionneen satulavyönkohdan. Ja mitä tekee ruunanrutale: kääntyy salamannopeasti ja iskee hammaskalustonsa reiteeni! Näin kyllä mitä Sepi aikoo, mutta en vaan ehtinyt tehdä mitään. Huitaisu tuli hetken liian myöhässä, mutta sen jälkeen ruuna sitten olikin ihan kiltisti. Nyt oikeassa reidessäni on aika jännä sinipunertava kuviointi...