Hups!

6.4.2010 Primus Talli
Maiju - r. Eetu

Olin ihan varma, että kolme tuntia Eetulla riitti ja saan nyt jonkun uuden ratsun. Mutta mitä vielä, Eetuhan siellä listassa oli. Sanoin jo muillekin tuntilaisille, että ehkäpä ensi kerralla voisin mennä jo jollain muulla, kun kiinnostavia hevosia on niin paljon. Mutta kuinkas sitten kävikään...

Eetusta löytyi ihan uusia ulottuvaisuuksia jo alkuverryttelyssä. En oikein tiedä mikä meillä naksahti, mutta sain sen siirtymisten avulla liikkumaan reippaasti paljon aiempaa helpommin. Ulko-ohja pysyi pääty-ympyröissä kädessä, ja hups vaan, yhtäkkiä Eetu ravasi kauniissa rennossa muodossa isoa letkeää ravia. Tuntui muuten tosi hyvältä selkään!

Tutulla kaavalla tehdyn verryttelyn (ravi ensin vapaasti, sitten pääty-ympyrällä sekä ravia että laukkaa) jälkeen aloitimme työskentelyn käynnissä. Jokaisessa nurkassa oli selvästi uran sisäpuolella tötsä, jonka kohdalla kulmassa piti hevosta kääntää takaosakäännösmäisesti. Ensin mentiin ihan suoralla hevosella, sitten lisättiin asetus ja alettiin pikku hiljaa vaatia takaosalta tiukempaa polkemista ja etuosalta enemmän väistöä. Eetun kanssa piti aloittaa tosi rauhassa, koska muutoin se vaan venkoili kulmissa. Mutta kulma kulmalta se vetristyi, alkoi luottaa ratsastajaan ja teki lopulta ihan kelvollisia puolikkaita takaosakäännöksiä.

Ravityöskentelyssä alun hyvä fiilis jatkui, ja selviydyimme tarkasti lähinnä pohkeiden avulla huolellisesti ratsastetuista kulmista ilman suurempia ongelmia. Maiju katsoi tosi tarkkaan, että kukaan ei jäänyt roikkumaan sisäohjaan, mutta vaati silti hevosilta asetuksen ilman kaulan taipumista ja lavan pullahtamista ulos. Samaa tehtiin myös laukassa muutaman kierroksen ajan, mikä olikin Eetulle selvästi vaikeampaa kuin käynnissä ja ravissa.

Jo laukassa ja etenkin loppuravissa alkoi tuntia siltä, että Eetu on jo tosi väsynyt. Kun vähänkin hellitti, se tarjosi heti käyntiä. Sain sen kuitenkin helposti rennoksi.

Tapani mukaan tulin alas loppukäynnin ajaksi, jolloin saatiin molemmat vähän venytellä. Maneesista poistuessamme Primuksen keulakuva ja yksi opettajista, Kikka Suomio, huikkasi katsomosta, että Eetu kulki hyvännäköisesti. Vähänkö olin tohkeissani! Kehut lämmittivät mieltä, ja tuli sellainen tunne, että ehkä sitä vielä joskus oppii ratsastamaan. Tuli myös todistettua, että on hyödyllistä mennä samalla hevosella muutaman kerran peräkkäin. Saa nähdä, vieläkö ensi viikolla Eetu-putki jatkuu, vai aloitetaanko työskentely alusta jonkun toisen ratsun kanssa.

Eetusta löytyi muuten sen maahantuoneen Messilän sivuilta muutama kuva, on näköjään rodultaan oldenburg: http://www.messilantalli.fi/index.php?id=632