Epämääräistä heilumista joululaulujen tahdissa

17.12.2010 Primus Talli
Pirita - t. Mirja

Jatkoin Mirjalla viimeisellä tunnilla ennen joulua. Meitä ei ollut kuin viisi, joten maneesissa oli taas erinomaisesti tila. Pirita oli viritellyt tunnille vähän joulutunnelmaa, sillä maneesissa soi taustalla joululaujuja.

Teimme aika vapaan alkuveryttelyn kaikissa askellajeissa. Mirja oli alusta asti hankalamman tuntuinen kuin edellisellä viikolla, enkä saanut sitä vasempaan kierrokseen läpikotaisin rennoksi. Koitin ratsastaa sen ensin läpi oikealle, mutta sekin tuntui nyt vaikealta. En ehtinyt laukata kovin paljon enkä lainkaan vasempaan kierrokseen. Laukan jälkeen Mirja kuitenkin ravasi hetken hyvällä pitkällä askeleella myös vasempaan.
Aloitimme takaosan käännökset suoraan veryttelystä ilman vapaata käyntiä. Kokosimme siis hevoset välittömästi ja teimme puolikkaita käännöksiä kaikki yhtä aikaa puolen kierroksen välein vuoron perään molempiin suuntiin. Mirja teki käännökset yllättävän hyvin veryttelyn kankeuteen nähden.

Sitten Pirita sanoi, että tehdään vähän laukkaa ja otti meille ex tempore vähän haastavuutta harjoitukseen. Tarkoituksena oli tulla laukassa täyskaarto pitkän sivun päästä - siis kulmankatkaisu - ja jatkaa asetetulla hevosella uralle ja siellä pätkä vastalaukkaa ennen siirtymistä raviin. Pidätin hengitystäni ja toivoin, että aloitettaisiin edes oikeaan kierrokseen, mutta mitä vielä. Minä satuin kaiken lisäksi olemaan sopivalla kohdalla ja Pirita käski meidän tulla ensimmäisenä.

Mirjan laukka vasempaan ei toiminut lainkaan. Jouduin lyhentämään jalustimia, että sain tammaan edes jonkinlaisen kontaktin. Sitä piti ratsastaa hyvin voimakaasti istunnala ja jaloilla eteen tuntumaa vasten, että laukan sai jotenkuten rullaamaan. Koska tehtävä tultiin yksitellen, piti meidän työstää laukkaa odotellessamme itsenäisesti, ja jo siinä vaiheessa tuli tuska hiki. Kaarteessa Mirja sitten meinasi pudottaa väkisin raviin ja uralle tullessa vaihtaa. Istuntapakettini hyvyys kaikkosi taivaan tuuliin, kun koitin vaan saada laukan pysymään läpi tehtävän. Kyllä se pari kertaa sitten onnistuikin, vaikka mitään kaunista katsottavaa se ei varmasti ollut. Pirita kyllä sanoi, että tämä on Mirjan vaikeampi suunta, mutta eipä se paljon lämmittänyt, etenkin kun emme ehtineet tehdä vastaavaa kuviota oikealle lainkaan.

Oikealle laukkasimme hetken vapaasti, ja sitten vaihdoimme suuntaa koko rata leikkaalla. Pari ratsukkoa sai tehdä vaihdon, ja siitäkin syntyi pieni soppa, kun yksi ratsu lähti käsistä. Mirjan kanssa keskityimme siihen, että vaihtoa ei tulisi. Lopuksi jälleen hidastimme lönköttelyksi ja päästimme hevoset pitkälle kaulalle eteen ja alas. Siinä Mirja oli ihan hyvä, vaikka sillä nyt vauhtia olikin selvästi enemmän kuin edellisellä viikolla.

Tunnista jäi siis paljon hampaankoloon ja nimenomaan oman herpaantumisen vuoksi. Hipsulla viimeistään tajusi istunnan ja jalkojenkäytön merkityksen, ja Mirjallakin ne ovat ihan ehdottomat tamman suoraan saamiseksi. Miksi se silti unohtuu niin helposti ja alkaa vaan heilua selässä epämääräisesti? No, takana olikin kolme hyvin onnistunutta tuntia, saa nähdä kaukanko tämä alamäki tällä kertaa kestää. Syyskautta on jäljellä vielä parin tunnin verran, jotka meidän perjantairyhmämme ratsastaa pyhien vuoksi vasta ensi vuoden puolella.