Koordinaatio hukassa ja katastrofi lähellä

4.5.2010 Primus Talli
Maiju - r. Eetu

Eetuilu sen kun jatkuu. Jälleen kerran tuttu alkuveryttely pysähdyksineen. Ruuna liikkui suht hyvin ja kohtuullisessa muodossa, mutta mitään vau-fiilistä ei tullut. Parhaiten työskentely sujui pääty-ympyröillä, jossa oikein keskityttiin asettamaan ja taivuttamaan hevosta.

Varsinaisena tehtävänä oli tällä kerralla avotaivutus. Liike ei todellakaan kuulu suosikkeihini siksi, että koordinaatiokykyni ei vaan riitä selvien apujen antamiseen. Eetu on vielä todella herkkä kiemurtelemaan, joten taivutuksesta uhkasi tulla katastrofi. Onneksi en ollut ainoa, sillä monella muullakin käyntitaivutus meni helposti pohkeenväistöksi takajalkojen alkaessa polkea ristiin. Maiju joutui muuttamaan tehtävää siten, että pitkän sivun alkuun tehdyn yhden voltin sijasta voltteja tehtiinkin vähän sinne sun tänne, jotta hevosen asento saatiin korjattua oikeaksi. Välillä vaan pyörittiin kukin omalla voltilla, jotta hevoset saatiin taipumaan.

Oli kyllä taas todella vaikeaa, enkä ymmärrä, miksi niitä jalkoja ja käsiä on tässä varsin yksinkertaisessa liikkeessä niin julmetun hankala saada oikeisiin paikkoihin! Onneksi maneesissa on nyt hyvät peilit, joista pystyi itsekin katsomaan koska hevonen meni avotaivutusta ja koska väistöä.

Laukat tehtiin pääty-ympyröillä siten, että Maiju katsoi jokaisen siirtymiset sekä laukkaan että takaisin raviin erikseen. Noston piti olla terävä ja lähteä takaa eteen, siirtymisen pehmeä ja ravin jatkua reippaana ja eteenpäinpyrkivänä. Näistä Eetu suoriutui ihan hyvin. Oikeastaan tunnin laukkatyöskentely oli parasta laukkaa mitä Eetu on minun kanssani mennyt, paikoitellen se jopa hieman pyöristyi.

Vaikka kaikki tuntilaiset vähän takkusivat avotaivutuksessa, oli Maiju lopulta ihan tyytyväinen hevosten työskentelyyn. Itse en ole muutamaan tuntiin kokenut Eetun kanssa sellaista helppoutta, mitä silloin parin tunnin aikana meillä oli. Joudun edelleen käyttämään mielestäni liikaa raippaa muistutteluun, mikä ei ole mukavaa ratsastajasta, hevosesta eikä varmaan kenestäkään, joka tuntia seuraa. Ilman muistuttelua en kuitenkaan saa hevosta pyrkimään tasaisesti eteen. Mutta harjoittelu varmaankin jatkuu, tosin vasta kahden viikon päästä seuraavan kerran.