Maiju - t. Lulu
Oli kovin kotoisa fiilis, kun istahdin taas Lulun selkään. Sen nappulat olen kutakuinkin jo löytänyt, joten pystyn pikku hiljaa alkaa hienosäätää. En enää hätkähdä sen ajoittaisista kiihdyttelyistä, vaan muistan hokea itselleni rennosta istunnasta, puolipidätteistä sekä kyljissä pysyvistä jaloista.
Tällä tunnilla suurimpana ongelmana olikin edelleen se liian pitkä ohja. En malttanut taaskaan ensi alkuun määritellä raamia riittävän päättäväisesti. Nostaessani mielellään hieman sukeltavassa muodossa kulkevaa Lulua tai vaikka vaan pyytäessäni sitä asettumaan ja taipumaan kunnolla haastavampaan oikeaan kierrokseen, Lulu protestoi painamalla vastaan ja heiluttamalla päätään. Maijun ohjeen mukaan koitin rahoittaa käteni niin, että tamma ei saa vedettyä itseään pitkäksi tai peräti pidemmälle ohjalle.
Alkutunnista Lulu olikin hieman epätasainen. Yleensä opettajat sanovat, että ratsastajat ovat liian helposti mukavuusalueella, eivätkä uskalla haastaa itseään, mutta osaavat ne hevosetkin. Lulusta selvästi huomaa, että se koittaa pysytellä itselleen edullisessa muodossa tai itse valitsemassaan tahdissa. Sitten, kun ratsastaja vaatii enemmän, seuraa protestointia. Lulu alkaa usein ikään kuin röhkiä ja äristä tuon ohjan nyppimisen lisäksi osoittaakseen, kuinka kovasti tässä jo töitä tehdään. Kun sen sitten saa vietyä kynnyksen yli, on tamma varsin rento ja tyytyväinen oloonsa.
Tunnin päätehtävänä oli pohkeenväistö ja tavoitteena pitää hevonen suorana. Ei tarvinnut edes miettiä niin kovasti asetusta, kunhan hevonen vain väisti suoraan ratsastajan haluamalla reitillä ja tempolla. Ratsastimme käynnissä molemmilta lyhyiltä sivuilta noin viisi metriä ennen kulmaa pitkän sivun suuntaisesti ja väistimme keskellä olevan tötsän kohdalta vasemmalle takaisin uralle. Väistö ei saanut olla liian jyrkkä, vaikka ura kuinka vetäisi hevosia puolensa. Etenkin lopussa hevoset tuppaavat itse lopettamaan väistön askelta liian aikaisin ja vaan luistavat uralle. Molempia jalkoja ja molempia ohjia siis tarvittiin taas.
Kun tämä sujui, jätettiin toiselta sivulta väistö pois ja toisen väistön jälkeen tehtiin laukannosto. Laukassa jatkettiin toiselle pitkälle sivulle, jossa tehtiin laukassa voltti. Lulu karkasi ensimmäisessä nostossa avuiltani, koska en ollut valmis sen voimakkaaseen nostoon. Ympyrällä olen selvinnyt tästä kuin koira veräjästä, koska tilaa on ollut aina keräillä tamma takaisin. Nyt vastassa oli kulma, joten raamin määrittelystä tuli tässäkin avainasia. Ensimmäisen kerran jälkeen tarvittiin myös valtavasti tyyneyttä, koska Lulun mielestä väistön olisi voinut kiirehtiä suurinpiirtein kohtisuoraan uralle, jotta olisi päässyt nopeammin laukkaan.
Kun sain ohjat käteen ja käden vetämättä paikoilleen, teki Lulu kaksi superhyvää nostoa pysyen muodossa ja käyttäen takaosaansa. Se ei edes kiirehtinyt väistössä, vaan sain ratsastaa uralle asti. Sain samantien jatkaa laukkatyöskentelyä, ja kunnon raami auttoi siinäkin. Laukka oli heti taas paljon pyöreämpää, kun uskalstin ratsastaa määrittelemääni ohjastuntumaa vasten takaa eteen.
Hyvä laukkatyöskentely heijastui myös loppuraviin, jossa ensin pienennettiin hetki pääty-ympyrää. Kun tästä jatkettiin suurelle ympyrälle ja lopulta koko uralle, ei Lulu tällä kerralla karannutkaan mihinkään. Pitkälle ohjalle sitä ei voi loppuravissa oikein päästää, mutta rennoksi sen kyllä saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti