Pienestä kiinni

30.8.2012 Primus Talli
Pirita - t. Lulu

Joskus se on pienestä kiinni, tällä kerralla noin sentistä. Pistin siis Lululle pienet pallopäiset kannukset, ja voi miten helpoksi kaikki tulikaan! Olen varma, että kannuksilla oli myös psykologinen vaikutus. En ole käyttänyt niitä todella moneen vuoteen, joten nyt tuli takuulla tsempattua jalan asennon kanssa ihan eri tavalla, kun koko ajan pelkäsi tökkivänsä hevosta vahingossa.

Käynnissä jo huomasi eron, kun ei tarvinnut taistella kulmiinratsastuksen kanssa. Ravissakin ulkopohje meni läpi kerrasta, ja laukassa riemu vasta repesikin. Lulu oli aivan rento, ryhdikäs ja laukkasi puhtaasti kolmitahtista laukkaa kädelle höyhenenkevyenä. Piritakin kysyi, että huomaanko eron, kun nyt jalkani ovat oikeassa paikassa koko ajan lähellä hevosta ja hevonen todella pohkeen ja ohjan välissä. Koko ajan piti kuitenkin tehdä töitä, mutta työnteko oli vain sellaista muistuttelua, ei loputonta junnaamista pohkeilla ja pään nostamista käsillä.

Jatkoimme harjoittelua kohti radan ratsastusta volteilla. Sanonpahan taas, että miten voi niin yksinkertainen ja lähes ensimmäisenä opittava asia olla niinkin monimutkainen! Aluksi taisimme kaikki tehdä vähän liian suuria voltteja, kun molempien lyhyiden sivujen keskelle piti ratsastaa kymmenen metrin voltti. Kentällä mittasuhteet helposti hämärtyvät, kun leveyttä on se 30 metriä. Korjaus oli kuitenkin helppo, ja Lulukin taipui pienelle pyöreälle voltille suht helposti niin, että tahti säilyi eikä se lumpsahtanut lavasta ulos.

Laukassa homma olikin jo astetta vaikeampi. Ensinnäkin laukannostossa saa olla todella tarkka, jos se tehdään suoralta uralta. Saan Lulun todella helposti nostamaan väärän laukan, ellen valmistele huolella puolipidättein ja asettamalla. Lisäksi se alkaa helposti ennakoida, kun näkee muiden jo laukkaavan, jolloin ravista tulee jännittynyttä ja nostosta hankalampaa.

Laukkavoltti tehtiin oikealle, ja Lulu koitti kovasti vetää päätä eteen, ratsastajaa irti satulasta, ja luiskahtaa ulos. Keräilin hetken laukkaa suoralla uralla, ja kun sain hevosen taas kokoon, alkoi homma toimia. Jotenkin meinasin jäädä neuvottomaksi, vaikka ihan yhtä hyvinhän sitä voi uralla ratsastaa laukkaa kokoon kuin ympyrälläkin...

Lopun kiihdyttelytkin hallitsin kohtuullisesti. Vähän meinasi alkaa jo oma kunto loppua, mutta Pirita kannusti vielä olemaan yhtä napakka kuin mitä olin koko tunnin ollut. Sen verran sentään olen jo oppinut, että Lululle riittää tempon hidastaminen, kovin pitkälle ohjalle sitä ei pysty heti ratsastamaan.

Edellisen Lulu-tunnin äherryksen jälkeen olin todella tyytyväinen, ja niin oli Piritakin, koko ryhmäämme. Hän oli jo tunnin aikana pariin otteeseen sanonut, miten hienolta kaikki hevoset näyttävät. Yhteinen loppupalaute kaikille kuudelle ratsukolle puhukoon puolestaan: "Ei mulla muuta kuin että ne meni kaikki tosi hyvin"!