Kulmikkaasti kulmiin

12.8.2013 Primus Talli
Maiju - t. Lulu

Tällä tunnilla jatkettiin samalla teemalla kuin edelliselläkin viikolla. Mitään kovin kummallisia kuvioita emme tehneet, vaan tärkeää perusratsastusta: kulmia ja siirtymisiä.

Tällä kerralla kulmiin ratsastamisesta saatiin astetta haastavampaa, kun Maiju oli pienentänyt uraa jokaiselta sivulta. Reitin määrittivät nyt neljä puomia, jotka olivat kunkin sivun keskellä. Näin ollen kulmissa ei ollut mitään, mikä olisi auttanut hevosta kääntymään. Kulman ratsastaminen jäi siis täysin ratsastajan harteille.

Lulun kanssa oli taas ensin keskityttävä siihen, että kunnon käynti löytyy. Oikeassa kierroksessa myös asetuksen läpisaaminen heti alkutunnista on tärkeää, sillä suunta on selvästi haastavampi. Vasempaan kierrokseen taas sujuu helpommin, jos keskittyy tamman suoruuteen. Lulu tykkää mielellään liirata takapäätä ulos, joten kun aidan tukea ei ollut, korostui kulmissa ulkopohkeen merkitys. Maiju kehoittikin minua ratsastamaan taas koko hevosen kroppaa.

Ravissa ennen kulmaa sai tehdä puolipidätteen ja asettaa sai vaikka puolet sivusta, kunhan oli vaan valmiina kulmassa. Silloin pyrittiin kuitenkin myötäämään ja olemaan vetämättä. Ravissa käännös meni helposti pitkäksi, ja hevoset myös pyrkivät automaattisesti liukumaan kohti uraa puomin jälkeen.

Ravissa tehtävää vaikeutettiin vielä lopuksi siten, että jokaisen puomin kohdalle piti tehdä muutaman askeleen käyntisiirtyminen. Lulu oli tässä vaiheessa tullut jo aika tasaiseksi, ja aina vaan tasaisemmaksi sitä sain, kun Maijun ohjeiden mukaan aloi hieman nostaa sitä edestä ja saada takajalkoja paremmin mukaan. Nyt kun on näin paljon mennyt samalla hevosella, pystyy jo pikku hiljaa alkaa hienosäätää. Se on varsin kiva tunne, kun vähä vähältä löytyvät ne nappulat, joilla helposti eteen alas painuva Lulu alkaa nousta ryhdikkääksi.

Tällä tunnilla kiinnitin ihan erityistä huomiota siihen, että Lulu ei karkaisi käsistä kertaakaan. Koska laukkaa ei nytkään tehty juuri ennen kevyttä ravia, tehtäväni helpottui hieman. Laukkojen jälkeen ravi oli hienoa, mutta laukkaa en jostain syystä saanut nyt yhtä rullaavaksi kuin viimeksi. Taisin alitajuisesti jo valmistautua siirtymisiin, jotka kyllä onnistuivatkin hyvin. Loppupalautteessa Maijukin kehui ravia, mutta olisi halunnut enemmän laukkaa. Etenkin, kun ratsastimme koko uralla kulmia myös laukassa, sain Lulun laukastakin vähän... Noh, kulmikasta.

Viimeisenä tehtävänä olikin nyt voltit harjoitusravissa jokaisen puomin kohdalla. Lulu alkoi taas painua, kun annoin sen turhaan venyä pitkäksi. Tyydyin kuitenkin tähän, sillä se pysyi koko ajan hyvin rauhallisena. Suunnan vaihtamisen yhteydessä sanoin Maijullekin ihan ääneen, että nyt minä aion tehdä tämän jotenkin hallitusti. Niinpä sain luvan jatkaa samaa harjoitusta toiseenkin suuntaan ensin harjoitusravissa ja sitten hiljalleen keventäen. Onnistui!

Seuraava haaste Lulun kanssa onkin sitten se, että miten saisin näitä hyviä pätkiä yhdistettyä enemmän yhteen tuntiin...