maanantai 25. marraskuuta 2013

Homecoming Queen

18.11.2013 Primus Talli
Maiju - t. Lulu

Lulu palasi reilu viikko sitten lomalta, ja ehdin jo pikkuisen toivoa sitä parille edelliselle tunnillenil. Nyt toive toteutui, ja se tuntui kuin kotiinpaluulta.

Lulu oli Borasin jälkeen kovin muhkean ja karvaisen oloinen - ja kurainen! Se oli käynyt tarhassa vähän nautiskelemassa, joten sain puunata sen korvista kavioihin ennen tuntia. Olipa muuten ihana puuhastella tamman kanssa, kun satuimme olemaan ainoa hiljaisesta ylätallista lähtenyt ratsukko.

Aloitimme käynnissä päätyvolteilla ja avotaivutuksilla pitkillä sivuilla. Vasemmalle sujui hyvin, mutta voi miten vaikeaa se taas olikaan oikeaan kierrokseen! Lulu hyvin herkästi heitti takapäätä ulos uralta ja koitti selviytyä taivutuksesta väistämällä. Sain huomauttaa ulkopohkeella useasti, ennen kuin avotaivutus alkoi sujua. Ravissa Lulusta aisti, että se oli ollut pitkään lomalla. Tamma oli kovin innokas, ja sain Maijulta ohjeeksi koittaa ratsastaa sitä hitaammaksi sekä kääntää takapäätä alas ja koittaa nostaa etupäätä ylös. Tässä vaiheessa muistin istu-matrani, eikä herkällä päällä olleella Lululla juuri muuta tarvittukaan. Vasemmassa kierroksessa koitin välttää yliasettamista ja varmistaa, ettei Lulu kaadu sisään. Oikeassa taas koitin vain saada asetuksen rehellisesti läpi ja estää ulkopohkeella takaosan luisumisen ulos.

Laukkasimme uralla todella pitkään. Saimme työstää laukkaa aika vapaasti vasemmassa kierroksessa. Lulun laukka ei ollut vielä niin kolmitahtista kuin se parhaimmillaan on, mutta sain tamman käyttämään hyvin takaosaansa. Se ei yhtään sukeltanut edestä, ja kulmatkin onnistuivat aika kivasti, kun ajattelin riittävästi suoruutta enkä pelkkää asetusta. Maijulle kuitenkin sanoin, että tuntui jotenkin vaikealta istua. En löydä hiljaista liikettä myötäävää asentoa näköjään enää muilla hevosilla kuin Borasilla... Laukan jälkeen ei ollut mitään ongelmia Lulun ravin kanssa.

Pienen paussin jälkeen jatkoimme avotaivutuksia siten, että siirryimme toisella pitkällä sivulla lamppurivin alle eli vajaat pari metriä uralta sisään. Ensin tultiin tämä reitti vain suoraan. Siinä Lulu valui taas kovin herkästi vasemmalle, ja vaikka käytin peiliä apuna, oli todella vaikeaa päästä vain suoraa linjaa. Toisen pitkän sivun keskellä tehtiin voltti, ja sitten tehtävään lisättiin itse taivutus irti laidasta olevalla pätkällä. Vasen pohje patisti minkä pystyi, mutta kyllä se aika monta toistoa otti, ennen kuin taivutus alkoi sujua. Kun keskityin käyttämään vasenta pohjetta, heitin vasemman ohjan helposti pois, mistä tietenkin seurasi vaan enemmän mutkittelua.

Olipa taas monta liikkuvaa osaa, jotka sain sykronoitua vasta laukkatehtävässä. Avotaivutus jätettiin silloin pois, ja suoralta nostettiin laukka ilman laidan tukea. Tässä Lulu ei enää liirannut, vaan teki pari hyvää nostoa ja kivat laukkavoltit toiselle sivulle. Tamma pysyi edelleen hyvin käsissä, eikä meidän tarvinnutkaan tulla tehtävää kovin montaa kertaa juuri kuumimisen välttämiseksi.

Lopuravissa Lulu yritti pari kertaa ottaa vähän tukea kuolaimesta, nostaa päätä ylös ja kiihdyttää, mutta istuminen ja jalkojen laittaminen kiinni kylkiin toimivat taas. Maijukin tykkäsi menostamme, ja minähän tunsin itseni ihan homecoming queeniksi, niin ihanaa oli päästä turvahevoseni selkään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti