Uusinta

16.5.2013 Primus Talli
Pirita - t. Lulu

Tullessamme hevosten kanssa kentälle Pirita hämmästeli ääneen, että olimmeko me tuntilaiset tehneet jotain hevosvaihtoja. Minä nimittäin talutinkin Lulua, vaikka Pirita oli edellisenä päivänä jakanut minulle viime viikon ratsuni Tinon, joka taas nyt oli toisella tunnillamme ratsastavalla. Muutokset hevosjakoon oli kuitenkin tehnyt Maiju, ja arvelin Piritalle ratsuvalintani johtuvan maanantain haasteellisesta tunnista Lululla.

Uusinta oli paljon onnistuneempi. Lulu pysyi koko tunnin käsissä, ja pystyin kokoamaan itseäni taas sen verran, että kun ongelmia oli tulossa, osasin ottaa omat jalkani mukaan työskentelyyn. Tamma ei antanut niin rehellisesti periksi kuin lopulta maanantaina, mutta kokonaisuutena tunti oli paljon tasaisempi.

Alkuveryttelyssä ratsastimme ensin käynnissä ja sitten ravissa huolelliset kulmat. Uralle tulleet lantakasat väistelin itsenäisesti pohkeenväistöllä uralta sisään ja takaisin. Tarkoituksena oli siis saada molemmat pohkeet läpi ja varmistaa, että Lulu on suora. Lulu käveli aluksi liian hitaasti, ja Pirita neuvoi myötäämään paremmin kädellä. Loppupalautteessa Pirita sanoikin, että Lulun käynti on tosi hyvä, mutta sitä on vaikea käynnistää. Lulu jotenkin jäkittää helposti kaulasta, jolloin se ei pysty tasapainottamaan itseään pitkän ja rennon käynnin vaatimalla tavalla.

Kevyttä ravia ja laukkaa menimme pääosin suurella ympyrällä, ja siinä Lulusta tulikin aika kiva. Sain jopa ratsastaa sitä hieman eteen, etenkin laukassa, jotta siitä olisi tullut pyöreämpää ja jotta tamma olisi käyttänyt itseään läpi koko kropan. Se on vaan jännä, miten alitajuisesti sitä koittaa pitää Lulun niin käsissä, että sitten siitä tuleekin jo liian hidas.

Tunti oli lopulta aika käyntipainotteinen, sillä jatkoimme takaosan käännöksiä. Pirita rakensi meille uran sisäpuolelle toisen uran, jossa ratsastettiin aina reilusti kulmassa ovan tötsän ohi ja käännettiin sitten neljäsosakäännös uudelle sivulle. Varsinkin pitkillä sivuilla sai mennä keskikäyntiä, mutta aina ennen kulmaa koottiin. Lululle käännökset tuntuivat olevan helpompia vasemmalle, mutta käynnin kanssa sai kyllä tehdä töitä molempiin suuntiin. Lisäksi Lulunkin kanssa oli ajoittain huolimaton lopetusapujen kanssa, jolloin käännös lipsahti helposti yli. Pienemmältä uralta siirryttiin välillä koko uralle, jossa tehtiin ensin hieman irroittelevaa ravia ja sitten käynnin kokoaminen ja 180 asteen käännös.

Lululla oli edelleen paljon energiaa, jota se sitten aina välillä koitti väkisin purkaa. Tamma on kyllä paljon mukavampi, kun sen saa tunnilta. Silloin on pahimmat höyryt päästelty ja isot lihakset lämpiminä. Olen kuitenkin suht tyytyväinen siihen, että olen oppinut hallitsemaan Lulun läpi koko tunnin. Aina välillä se vielä karkaa, mutta kun vaan palautan itseni ensin järjestykseen, osaan ratsastaa Lulun takaisin hallintaan. Myös loppulaukan jälkeen!