tiistai 30. huhtikuuta 2013

Kotiinpaluu

22.4.2013 Primus Talli
Maiju - t. Lulu

Voi onnea ja ihanuutta, kun hevoslistassa kohdallani luki Lulu! Olin jo ajatellut, että noinkohan olen Lulu-kiintiöni jo käyttänyt, mutta onneksi Maiju oli jostain keksinyt jakaa tamman minulle. Aiemminhan olen ratsastanut sillä vain Piritan tunneilla.

Lupaschuk oli edellisellä tunnilla, joka pidettiin jo ulkona. Meidän vuoromme oli kuitenkin olla maneesissa, mutta mikäs siellä oli ollessa, kun käytössä oli koko ura. Kun kiipesin Lulun selkään, tuntui kuin olisin palannut kotiin. Niin tutulta se tuntui! 

Yhteistyömmekin lähti heti hyvin liikkeelle. Maiju muistutti, että vaikka muutoin Lulu on reipas, niin käynnissä se mielellään jarruttelee, koska käynti on sille vaikeaa. Sain siis tehtäväkseni huolehtia riittävästä käynnistä. Jo siinä kävi ilmi, että Lulu ei edelleenkään käänny mihinkään ilman jalkoja, etenkään ilman ulkopohjetta. Oikeaan se on hankalampi, sekä asettumaan että taipumaan. 

Saimme verytellä itsenäisesti koko maneesissa. Maiju toki antoi koko ajan ohjeita, mutta saimme itse valita suunnan, tiet ja askellajin käynnin ja ravin välillä. Olen yleensä aivan onneton itsenäisessä työskentelyssä, mutta Lulun kanssa onneksi tiesin mitä tehdä: paljon voltteja, ympyröitä ja kiemuroita, vähän suoraa uraa. Tein myös muutamia väistöjä pohjeapujen läpisaannin vahvistamiseksi.

Alkulaukkaa mentiin vielä ympyröillä vasempaan, ja siinä Lulu yllätti: sen laukasta alkoi kuoriutua ihan oikeaa kolmitahtista keinuvaa laukkaa! Tamma pysyi hyvin käsissä, eikä se juossut lainkaan takaisin raviin siirryttäessä. Hoin koko ajan itselleni "jalat, jalat, jalat", ja kevyttä mutta selvää tuntumaa vasten ratsastaen emme joutuneet minkäänlaisiin ongelmiin.

Varsinaisena tehtävänä ratsastimme pitkän sivun alkuun voltin ja siitä sitten avotaivutusta ensin käynnissä ja sitten ravissa. Toisella pitkällä sivulla sai kuvioida itse käynnissä tai ravissa. Minä tein Lulun kanssa voltteja sekä pitkälle sivulle että lyheltä sivulta ulos, sillä taivutuksissa käytettiin hieman lyhennettyä uraa. Tällaisella yllättävällä kuviolla sai ovipäätyä lähetyttäessä innostuvan Lulun keskittymään mukavasti ratsastajaan.

Väistöjä ei tehtykään ensin kuin toiseen suuntaan. Kokoonnuimme ennen suunnan muutosta vielä suurelle pääty-ympyrälle, josta nostettiin halllitusti laukka. Kun kaikilla rullasi ympyrällä, teimme vapaata laukkatyöskentelyä koko maneesissa. Lululla oli selvästi jotain ovipäätyä vastaan, sillä vauhdin hillitseminen oli siellä aina hieman haastavampaa kuin muualla. Pystyin kuitenkin laukkaamaan ihan niitä teitä kuin itse halusin, eikä ylimääräisiä voltteja tai ympyröitä tarvittu tamman hidastamiseksi lainkaan. Kun siirryimme laukasta takaisin raviin, Maiju neuvoi minua vaihtelemaan kevyen ja harjoitusravin välillä, jos Lulu "koittaa mennä sitä l-kirjaimella alkavaa askellajia". Tällä pienellä kikalla Lulu unohti juoksemisen ennen kuin ehti aloittakaan, ja sain sen nopeasti taas ihan kontrolloituun raviin.

Oikealle teimme avotaivutuksia myös ravissa. Sain vaatia Lululta ihan kunnon taivutusta ja olla tarkkana siitä, ettei se seilaa vaan pysyy suoralla uralla. Lulu olisi kovin mielellään väistänyt takajaloilla, mutta maneesin mahtavat peilit auttoivat oikean taivutusasteen ja reitin löytämisessä. Näistä taivutuksista siirryttiinkin sitten jo suoraan eteen-alas-loppuraviin.

Maijun palaute sai jo ennestään hymyilevän ratsastajan hymyilemään vieläkin leveämmin: "Lulu oli super!" No niin oli, ja hämmästyttävän tasainen. Lulu kun on sellainen hevonen, joka tekee täysillä tai sitten ei lainkaan. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että harjoittelun tuloksena osasin nyt vihdoin ihan itse korjata itsenäni, kun tiedostin tutun virheen: sain siis jalat kiinni kylkiin silloin kun niitä tarvittiin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti