25.11.2013 Primus Talli
Maiju - t. Lulu
Sain jatkaa Lululla, ja kerrankin jatkoimme muutenkin suurin piirtein siitä, mihin viimeksi jäätiin. Yleensä se ei ikinä mene niin, mutta nyt pääsimme jo alussa todella hyvään yhteisymmärrykseen. Se toisaalta vähän yllätti, sillä lähdimme heti käynnissä tekemään pohkeenväistöjä uralla. Lulullehan käynti on aina vähän vaikeaa ja ihan erityisesti tunnin alussa, kun suuri tamma ei vielä ole ehtinyt saada lihaksia lämpimäksi. Nyt se kuitenkin käveli hyvinkin reippaasti ja pitkällä askeleella, ja myös väisti hämmästyttävän helposti molempiin suuntiin.
Ravissa sillä sitten olikin taas vauhti päällä. Koitin tehdä samoin kuin viimeksi, eli istua ravia tahdikkaammaksi ja letkeämmäksi julman kipityksen sijaan. Suoralla uralla se toimi aika hyvin, mutta pääty-ympyrällä oikeaan ajauduin vaikeuksiin. Vaikka olin saanut hyvin pohkeet läpi käyntiväistöissä, koitti Lulu hyvin voimakkaasti poikittaa ja työntää takaosaa ulos ympyrältä. Jouduin ihan tosissani jumppaamaan, jotta sain tamman kulkemaan haluamallani reitillä. Oikeastaan vasta laukassa se alkoi rentoutua, ja laukka rullasikin tosi kivasti, paljon kivemmin kuin viikkoa aiemmin. Sain myös itse paremman ja rennomman ja puristamattoman fiiliksen istuntaani, mikä varmasti edesauttoi Luluakin laukkaamaan pyöreämmin.
Jatkoimme kohti seuraavien rataharjoitusten A:10-ohjelmaa ja pohkeenväistöjä. Siinä ne tehdään uralta kohti keskihalkaisijaa, joten teimme tätä ensin käynnissä ja sitten ravissa molempiin suuntiin. Lulun kanssa aloitaminen ja lopettaminen pitää tehdä ihan erityisen huolella, ettei se vaan luisu väistöön ja väistöstä jollekin epämääräiselle suoralle uralle. Se kuitenkin väisti ihan hyvin, ehkä tällä kerralla oikealle hieman helpommin. Ristiaskeleet olivat riittävät, asetus löytyi suoralla uralla nopeasti, mutta vasemalle tempo olisi saanut olla kokonaisuudessaan hieman reippaampi. Maijun ohjeesta kiinnitin myös erityistä huomiota siihen, että kaikki askeleet olivat väistöissä saman kokoisia. Ravissa se oli helpompaa kuin käynnissä, mutta Lulu ei missään nimessä mutkitellut enää samoin kuin edellisellä viikolla.
Lopuksi, kun ravasimme keskiympyrällä, Lulu koitti hieman ottaa taas vasemmalta kiinni, nostaa päätä ja lähteä kipittämään, mutta sain sen aisoihin aika hyvin. Siihen tarvittiin paljon jalkoja, mutta onneksi nyt jo tällä Lulu-kokemuksella huomaan sen jo itsekin, että milloin meinaan unohtaa jalat ja käyttää vain pidätteitä.
Kokonaisuutena Lulu oli siis taas oikein super, ihan oma liikuttavan innokas oma itsensä.
J.K 1.1.2014 Pian tämän tunnin jälkeen Lulu myytiin takaisin sen entiselle omistajalle. Tamma pääsi siis tuttuun ja turvalliseen paikkaan viettämäään aktiivisia eläkepäiviä. Viimeisestä yhteisestä tunnistamme jäi hyvät muistot, niin kuin oikeastaan kaikista niistä lähes 30 yhteisestä tunnistamme. Lulu oli yksi opettavaisimmista hevosista koko ratsastusurallani, ellei opettavaisin. Olen sanoin kuvaamattoman kiitollinen, että sain tutustua Luluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti