13.5.2013 Primus Talli
Maiju - t. Lulu
Lulu näytti tänään itsestään aivan uusia puolia. Se oli kuin painekattila, josta aina välillä pihahti höyryä ulos. Maneesissa yleensä niin järkevälle ja mitään kaihtamattomalle Lululle riitti etenkin ovipäädyssä pienikin rasahdus tekosyyksi ottaa jalat alle. Erityisesti se tuntui kiukuttavan, kun alkuveryttelyssä hitaammat Jardinero ja Kalle saivat tehdä pitkillä sivuilla laukannostoja. Lulun mielestä se oli selvästi epäreilua, että joku toinen sai tehdä enemmän töitä ja mennä lujempaa.
Niinpä meidän alkuveryttelyämme ei voi parhaalla tahdollakaan kuvata sanalla tasainen tai harmoninen. Minulla oli täysi työ saada tamma kulmiin, kääntymään ja edes pysymään siinä askellajissa kuin halusin. No, ihan aluksi toki teimme avotaivutuksia käynnissä, ja niissä sain aika kivasti jumpattu Lulua etenkin haastavampaan oikeaan suuntaan. Ravissa Lulu jännittyi, ja asettuminen oikealle oli haastavaa. Laukassa koitin kyllä nyt ratsastaa reippaammin, jotta saisin Lulun kuuntelemaan minun käskyjäni ja käyttämään koko isoa kroppaansa, mutta vaikeaa se oli. Ja vaikka kuinka koitin hokea itselleni jaloista, ryhdistä ja puolipidätteistä, alkoi pari edellistä kertaa hyvin kasassa ollut istuntani rakoilla pahasti. Alkuveryttely oli siis meidän tasoomme nähden aikamoinen katastrofi.
Välikäynnin aikana koitin kasata itseäni sulkutaivutustehtävää varten. Tällä kerralla teimme sik-sak-sulkua uralta sisään ja takaisin uralle sekä käynnissä että ravissa. Toisella pitkällä sivulla otin lyhyitä hallittuja ravipätkiä jo käynnin aikana, voltteja ja siirtymisiä, jotta sain Lulun taas kuuntelemaan itseäni. Taivutus vasemmalle onnistui jälleen hyvin. Nyt kun tiesin oikean suunnan vaikeammaksi, käytin heti alussa raippaa pohkeen tukena saadakseni selvän liikkeen sivulle. Maiju kehoitti myös valmistelemaan liikkeen paremmin suoristuksen jälkeen pätkällä avotaivutusta, sillä Lulu lähti helposti takaosa edellä kohti uraa. Yllättäen ravissa onnistuikin paremmin. Sain luultavasti eteenpäinmenon kanavoitua taivutukseen, ja olin lopulta ihan tyytyväinen myös sulkutaivutukseen oikealle.
Kun tunnin lopuksi vielä laukkasimme vapaasti uralla - käytössä oli koko tunnin ajan ollut n. 60 x 20 m maneesista - meinasi Lulu taas lähteä käsistä. Nyt olin kuitenkin jo varautunut. Tiputin raipan pois ja keskityin vain istumaan. Maiju pyysi tarkkailemaan hevosten suoruutta pitkällä sivulla peilistä, sillä ne mielellään laukkaavat takaosa hieman sisällä. En välittänyt Lulun pyrähdyksistä, vaan sain sen lopulta kuulolle takaosaa uralle suoristaessa. Viimein tamma myötäsi ihan rehellisesti ja tuli ihanan kevyeksi. Sanoin Maijullekin vauhdissa, että no nyt se löytyi. Tunnin päätteeksi Maijukin vaan totesi, että tänään kesti vähän kauemmin kuin viimeksi. No niin kesti, noin 50 minuuttia, mutta onneksi palat lopulta loksahtivat kohdalleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti