Selvä puoliero

6.5.2013 Primus Talli
Maiju - t. Lulu

Nyt oli hymy leveä jo ennen tuntia, sillä sain jatkaa Lululla. Odotukset olivat korkealla, koska kaksi viikkoa aiemmin Lulu oli ollut niin superhieno. Tällä kerralla otin sen kuitenkin tallista, joten tiesin varautua haastavampaan tuntiin.

Lulu on suuri ja lihaksikas tamma, joka tekee kaiken täysillä. Se ei itse ymmärrä lainkaan, että tallista tultaessa olisi hyvä ensin vähän rauhallisesti verytellä. Lululla on vauhti ja yritys tapissa samantien, vaikka se ei mitenkään ehdi lämmetä niin nopeasti.

En siis varinaisesti pudonnut korkealta, sillä tiesin Lulun olevan mukavampi pitkän veryttelyn jälkeen. Otin kuitenkin tamman höyryämisen vuoksi ehkä vähän turhan varman päälle, enkä noudattanut koiramaailmasta tutuksi tullutta ajatusta: jos menee pieleen, niin mitä sitten. Pakkohan virheitä on saada esiin, että niitä voidaan korjata! Varovaisuuteni näkyi lähinnä laukkatyöskentelyssä, missä Lulu jäi hitaaksi ja nelitahtiseksi edelliskerran keinuvan laukan sijaan. Lukkiuduin ajatukseen, että Lulu pitää pitää mielummin hitaana ja helposti takaisin saatavana kuin sellaisena, joka tuntuu lähtevän käsistä.

Alkuveryttelyssä teimme päätyihin voltteja ja pitkille sivuille lyhyitä nopeita väistöjä uralta sisään ja takaisin uralle sekä käynnissä että ravissa. Lululle nämä ovat sikäli hyviä, että tulee heti kontrolloitua molempien pohkeiden läpimeno, sillä tammahan liiraa mielellään ulos varsinkin oikeassa kierroksessa. Laukka tehtiin suuren suurella pääty-ympyrällä, ja se tosiaan jäi meidän osaltamme vähän sellaiseksi hissutteluksi ja turhan jännittyneeksi. Jouduin paljon enemmän keskittymään omaan istuntaani ja siihen, että sain Lulun edes hieman asettumaan oikealle.

Tunnin päätehtävän jumppa teki Lululle hyvää: ratsastimme sulkutaivutuksia käynnissä diagonaalilla unohtamatta lyhyen sivun voltteja. Oikealle oli todella hankalaa. Lululle käynti ei muutoinkaan ole se rullaavin askellaji, ja se tuppaa hidastumaan entisestään kun pitää vielä vääntäytyä mutkalle. Lyhyen sivun keskelle ratsastettu voltti auttoi, etenkin taivutuksen alussa Lulun kanssa sai ihan tosissaan vääntää kaviota siitä, mikä osa kropasta menee ja minne. Vasempaan ei sitten ollut minkäänlaisia ongelmia. Käynnin tahti ei muuttunut, ja tamma taipui ja astui selvästi ristiin. En muistanutkaan, että Lululla on näin selvä ero puolten välillä!

Tunnin päätteeksi Maijukin totesi, että Lulun toispuoleisuus kävi tässä tehtävässä selvästi ilmi. Muutoinhan Lulu teki kaiken loppumattomalla tarmolla, mutta samanlaista harmoniaa kuin edellisellä kerralla emme nyt saavuttaneet. Liekö raitis ulkoilma saanut vielä yhden lisäpykälän Lulun vaihteistoon..?