Ratsastusuran huipulla?

7.9.2011 Primus Talli
Kikka - t. Alli

Voikohan ratsastustunti enää tulla tämän paremmaksi?

Olen tehnyt vilkkaan koiraharrastussyksyn vuoksi tuntivaihtokauppoja, ja tälle viikolle löysin hyvän ryhmän keskiviikolta. Opettajan piti olla Pirita, mutta se vaihtuikin Kikaksi. Hevoseksi toivoin salaa Foxya, mutta en voinut olla kovin paihoillani sen vaihduttua Alliksi. Viime perjantain hyvä fiilis ei onneksi vaihtunut mihinkään, vaan kantoi koko tunnin läpi.

Päivän haastavin hetki oli yllättäen jo tallissa ennen tuntia. Allin karsina oli tyhjä ja sen edessä Pete-ponin harjakori. Lopulta löysin tamman Rollon karsinasta alatallin perukoilta. Sen tavarat olivat ylätallissa, joten sain hetken harhailla edes takaisin ennen kuin kaikki tarvittava oli kasassa.
Myös opettaja oli hetken hukassa, sillä edellistä Piritan tuntia pitikin Maiju. Juuri kun olimme lähdössä tallista kentälle, kurvasi Kikka yllättäen paikalle ja hyppäsi sairastuneen Piritan tilalle tuntimme opettajaksi.

Siinä vaiheessa kyllä hieman jännitti, sillä allani oli valtavan osaava hevonen ja opettajana valtavan osaava mutta hyvin tiukka Kikka. Muistin, miten hankala Alli oli ollut alkukesästä, mutta muistin myös miten upealta se oli lopulta tuntunut. Olin nähnyt sen myös parilla tunnilla nyt syksyllä, eikä se ollut näyttänyt enää lainkaan haastavalta. Niinpä päätin luottaa siihen, että tällä kerralla saisin tuon hyvän tunteen heti alusta.

Aloitimme suurella pääty-ympyrällä vapaassa käynnissä. Kikka vaati jokaisen ratsun eteenpäin rennosti ja tahdikkaasti ilman, että jokaisella askeleella piti erikseen käskyttää. Ohjat kerätessä ei käynti saanut muuttua mihinkään. Kun Kikka kuuli, että olin mennyt Allilla vain kerran heti silloin kun se muutti Primukselle, hän neuvoi minua huolehtimaan tamman eteenpäinpyrkimyksestä heti alusta asti. Ohjastuntuma saisi olla aika kevyt, ja istunnalla pitäisi myödätä hyvin. Näillä ohjeilla sain positiivisen alun, kun uskalsin nyt komentaa Allia heti raipalla pohkeilla hieromisen sijaan.

Ravikin lähti rullaamaan helposti, kun olin heti alkutunnista ollut tiukkana eteenpäinpyrkimyksen kanssa. Kikka jopa jossain vaiheessa sanoi, että lujempaa ei enää tarvitse mennä. Menimme myös kevyttä ravia ensin pääty-ympyrällä ja sitten koko uralla ilman mitään voltteja tai ympyröitä. Suuntaa vaihdoimme rata pituussuuntaan leikkaa -tiellä, jonka piti luonnollisesti olla suora ja jonka päässä piti tehdä huolellinen suunnanmuutos asetuksineen ja taivutuksineen. Alkutunnista ei tosin tarvinnut ratsastaa aivan niin syvälle kulmiin, koska hevosille piti antaa aikaa vertyä.

Sitten sama ravityöskentely oikeaan kierrokseen, johon myös laukattiin. Siirtymisissä hitaampaan askellajiin Kikka oli koko tunnin hyvin tarkka siitä, että kukaan ei töksähtänyt alas satulaan, vaan siirtyminen tapahtui pehmeästi nopeammassa askellajissa saavutettu hyvä tuntuma säilyttäen. Allin laukka oli kuin eri planeetalta siihen alkukesään verrattuna, kun itse jaksoi istua keskivartalotiukkana liikettä myödäten. Lopputunnista Kikka kehuikin koko ryhmää siitä, että erityisesti laukkatyöskentely oli kaikilla ollut hyvää.

Koska hevoset oli saatu mukavasti eteen, koitettiin jatkaa samalla mallilla käyntipohkeenväistössä. Näitä olen tehnyt Kikan tunnilla aiemminkin, ja niiden avulla olen tajunnut sen toisenkin pohkeen merkityksen eteenpäinpyrkimyksen säilyttämisessä. Olen myös sisäistänyt sen, että tarkoituksena ei ole poikittaa liikaa, vaan vain sen verran, että saadaan selvät ristiaskeleet - eihän se hevonen kauhean jyrkässä väistössä pysty sitä tempoa enää säilyttämään. Etuosa siis uralla, takaosa väisti sisään, suoristukset pitkän sivun alussa ja lopussa, huolelliset kulmat.

Allin kanssa ei ongelmia kumpaankaan suuntaan, ei väistöissä eikä eteenpäinpyrkimyksessä. Kikkakin kehui, että Alli kulkee hyvin minun kanssani. Ainoa pieni varoitus tuli siitä, että en tulisi liian vahvaksi kädestä väistössä, kun muutoin olin koko tunnin ollut "hyvällä kädellä". Ja toden totta, kun maltoin olla hieman rennompi, väistökin sujui vaivattomammin ja reippaammin ihan itsestään. Kikka vielä kysyi, että meneekö Alli nyt paremmin kuin silloin ensimmäisellä kerralla, ja todentotta se meni, aivan hurjan paljon paremmin!

Väistön jälkeen siirryttiin raviin, ja sai itse valita meneekö harjoitusravia vai keventääkö. Minä nautiskelin taas koko rahan edestä ja istuin Allilla alas.Tuntui, kuin olisin ollut ihan oikea kouluratsastaja, koska siellä satulassa oma asentokin tulee oikeammaksi aivan itsestään. Kädet eivät valahda, ohjastuntuma on kevyt, jalat pysyvät paikoillaan. Joskus sitä toivoisi, että tällaisina tunteina olisi joku videoimassa tai edes valokuvaamassa!

Suuntaa vaihdetttiin samoin kuin aiemminkin. Vasempaan kierrokseen Kikka kehoitti minua hieman kokoamaan Allia enemmän, ja voi taivas miltä se sen jälkeen tuntui! Kikka kehui niin, että olin haljeta ylpeydestä. Valitettavasti kova tuuli vei osan näistä superkehuista tavoittamattomiin, mutta hyvin tyytyväiseltä meidän menoon hän kyllä vaikutti koko tunnin ajan tulleista tasaisista kehuista päätellen.

Pienen vapaan käyntipätkän jälkeen tehtiin väistöt vielä vasemmassa kierroksessa, johon myös lopuksi laukattiin. Ensin meinasin jäädä hieman matkustamaan Allin keinumisen tahdissa. Sitten Alli rikkoi laukan, joten sain vielä ryhdistäydyttyä ja komennettua sen kunnolla eteen. Sen jälkeen saikin sitten taas vaan keinua.

Tunnin päätteeksi hidastettiin kevyen ravin tempoa ja annettiin hevosille ihan kunnolla ohjaa, jotta ne saivat venyttää kaulaa ja selkää. Alli tuntui nauttivan, kun sai pyöristää kaulaansa niin, että turpa melkein hipoi maata.

Mitään loppupalautetta emme enää saaneet, mutta en sitä kyllä kaivannutkaan. Hymyilen varmaan vieläkin typerästi, niin makealta tunti maistui: master-tason ratsastuksenopettajan Johannan hevosella master-tason ratsastuksenopettajan Kikan koulutunnilla, ja kaikki vieläpä onnistui! Väistämättä tulee mieleen, että olikohan se ratsastusuran huippu nyt sitten tässä, vai vieläkö sama kahden hyvän tunnin fiilis jatkuu ensi viikolla...