Varovaisesti

13.10.2011 Primus Talli
Pirita - r. Ligero

Koiraharrastus sotki taas hevosharrastusta sen verran, että päädyin Piritan tunnille päivää normaalia aikaisemmin. Ratsuksi minulle oli jaettu Ligero, johon olin kovasti ihastunut Maijun tunneilla keväällä 2010. Muistin, että andalusialainen ruuna on todella herkkä istunnalle ja jää helposti polkemaan paikoilleen etenemisen sijaan. Olisinkin kaivannut vähän apuja veryttelyyn, mutta Piritalle tuli jokin viivästys ja saimme aloittaa keskenämme. Sen vinkin kyllä sain, että Ligeron kanssa on hyvä keskittyä hakemaan sitä käsien oikeaa paikkaa, ja ihme kyllä en ihan kauhean montaa huomautusta siihen asiaan tunnin aikana saanutkaan.

Koitin saada Ligeron käynnissä eteen, mutta se tuntui todella tahmealta. Mitä enemmän otti ohjaa, sitä enemmän ruunan askel lyheni. Ravi onnistui hieman paremmin, mutta vasta laukassa tunsin, että se oikeasti vastasi apuihini ja venytti hieman askeltaan.

Osaavalla ryhmällä oli käytössä koko maneesi, kun Johannan tunti meni vielä ulkona. Niinpä saimme tehtäväksi sekä avo- että sulkutaivutuksen käynnissä. Pitkän sivun alkuun tehtiin voltti, josta jatkettiin käynnissä avotaivutusta. Keskelle uraa tehtiin toinen voltti, jolta jatkettiin pitkä sivu loppuun sulkutaivutuksessa.

Pirita halusi, että ratsut taivutuksesta huolimatta liikkuvat rehellisesti eteen, ja tässä vaiheessa meinasi tulla Ligeron kanssa hiki. Avot ja sulut se tekee varmaan vaikka ilman ratsastajaa, mutta tahdin säilyminen olikin sitten jo toinen juttu. Ruuna oli juuri tullut lomalta, joten liekö siksi se oli tavanomaista tahmeampi, mutta sain koko ajan huomautuksia eteenpäinpyrkimyksen puutteesta. Aloitimme vasempaan, eikä hommasta meinannut tulla mitään. Pirita sai valettua ratsastajaan sen verran ryhtiä, että saimme lopulta aikaiseksi pari ihan tahdikasta taivutusta. Oikeaan Ligero liikkui helpommin, mutta ei vieläkään itsestään eikä mielestäni tarpeeksi. Taas vasta lopun ympyröillä tehdyissä laukoissa sain ruunaan vähän eloa.

Loppupalautteessa Pirita sanoi, että Ligero oli mennyt ihan hyvin, mutta että olin ratsastanut sitä vähän turhan varovaisesti. Jostain syystä en vaan uskalla ainakaan ensimmäisellä kerralla uudella hevosella ratsastaessani vaatia tarpeeksi, vaan hissuttelen ja tyydyn siihen, mitä kohtuullisella patistelulla saan. Räväkän tsempin saan päälle vasta sitten, kun hevonen on jo tutumpi ja tiedän, miten se mihinkin käskyyn reagoi. Siksi onkin hyödyllistä mennä ainakin muutamia kertoja aina samalla hevosella, mutta toisaalta tuntuu turhalta tuhlata sitä ensimmäistäkään tuntia...