Vetreä Veli

27.5.2011 Primus Talli
Pirita - r. Veli

Taas oli hevoslistalla käynyt myllerrys, kun kaikilla tuntilaisilla oli eri ratsu kuin viikko sitten. Täysin vieraan hevosen selkään en silti joutunut, sillä minulle oli merkitty Veli. Tällä pienellä kimolla arabiruunallahan aloitin Primus-taipaleeni syksyllä 2009, kun ratsastin sillä koko elokauden viiden viikon istuntakurssin. Edellisen kerran Velillä menin lähes vuosi sitten.

Tunnin alku meni vähän plörinäksi, kun tuntimme jälkeen alkaneet rataharjoitukset veivät Piritaa maneesista kentälle ja takaisin. Edellinen tunti oli hypännyt maneesissa, joten esteet oli siirretty sinne. Rataharjoitukset pidettiin kuitenkin ulkona, joten kalusto oli siirrettävä taas takaisin kentälle. Koska vielä tässä vaiheessa iltaa satoi, odottelimme maneesissa tunnin alkua ensimmäiset 15 minuuttia.

Sitten aloitimme veryttelyn käynnissä siten, että pitkillä sivuilla tehtiin kaksi pätkää pohkeenväistöä. Etujalkojen piti pysyä uralla ja poikituksen olla lievä niin, että tahti ei yhtään hidastunut. Piritan mukaan tällaisen tehtäävän pitäisi olla meidän tasoisille ratsastajille niin vaivatonta, että tunnin aikana ei mitenkään erityisesti tarvitse enää treenata sitä - liikkeen avulla saamme vaan hevoset paremmiksi varsinaista tehtävää varten.

Veli teki nämä varsin mainiosti. Se astui sopivasti ristiin ja pysyi kutakuinkin muodossa. Alkutunnista meinasin vetää sen vähän liian rullalle varautuessani jo etukäteen siihen, että se ei keksi singahtaa mihinkään. Sain ohjeeksi työntää käsiä hieman eteen, jolloin  meno rentoutui. Ennen suunnanmuutosta ravasimme kevyessä ravissa lyhyesti, ja hyvä fiilis kantoi sinne asti. Sitten sama toiseen suuntaan, ei ongelmia siinäkään. Pirita sanoikin saatuani Velin ravaamaan sille hämmästyttävän pitkällä askeleella, että Velihän on oikein vetreän näköinen. Selvisi, että se oli ollut puolitoista viikkoa lomalla, mikä taas selitti sen, että se oli meidän tunnillamme. Samasta syystä Miku meni Benalla. Lettu taas oli saanut Hipsun, joka on kärsinyt mystisestä silmävaivasta, eikä ole oikein pystynyt menemään tunteja ulkona tuulessa ja pölyssä. Me kolme siis ikäänkuin taas totutimme lomalaisia ja toipilaita normaaliin tuntitoimintaan...

Ongelmia alkoi tulla vasta sitten, kun siirryimme suurelle ympyrälle laukkaamaan vasemmassa kierroksessa. Veli ravasi vielä ympyrälle mentäessä hyvin, mutta pureutui sitten kiinni oikealta niin, että käsi oli irrota. Koitin johtaa ja tehdä puolipidätteitä ja vaikka mitä, mutta tuskallista oli. Jokusen kierroksen jälkeen sain Veliä hieman pyöreämmälle kaulalle vaan pitämällä sitkeästi asetusta sisäohjalla ja antamalla periksi vasta sitten, kun Veli antoi. Laukassa tuntuma jotenkin katosi - ehkä yritin ratsastaa taas liian lyhyellä ohjalla?

Tunnin päätehtävä oli niinkin vaikea kuin voltti. Pitkän vapaan käyntipätkän jälkeen teimme pitkälle sivulle kevyessä ravissa voltteja aina kirjaimen kohdalle. Veli oli vasempaan ajoittain täysin toivoton. Parhaiten tehtävä onnistui niin, että otin Velin hetkeksi käyntiin, ratsastin sen läpi oikealta, siirryin muodon säilyttäen raviin ja tein voltin aika rennolla tuntumalla. Näin saimme Piritalta kehuja, mutta homma hajosi heti käsiin, kun koitin vaan sitkeästi jatkaa ravissa.
Oikeaan kierrokseen voltit sujuivatkin sitten kuin tanssi, ainakin jos vertaa toiseen suuntaan. Veli pysyi hyvin pyöreänä, kääntyi kun käänsin eikä kantannut voltilla. Pienenä hevosena sitä ei ollut vaikea saada mahtumaan uran ja keskihalkaisijan väliin kymmenen metrin voltille.

Laukkakin sujui oikeaan paremmin kuin tunnin alussa vasempaan. Pirita sanoi, että pitää vaan uskaltaa ratsastaa jalallakin, jotta saan Velin läpi koko kropan toimimaan. Lisäksi piti itse pysyä tosi jänteävänä ja pitää hevonen tiukasti jalkojen välissä. Aikamoista viipotusta se laukkaaminen oli, mutta kulki Veli sentään kutakuinkin oikein päin.

Lopuksi ravasimme hetken ympyröillä kumpaankin suuntaan. Oikeaan ensin hidastimme ravia ja pienensimme ympyrää taivuttaen hevosia voimakkaasti. Notkistelun jälkeen vaihdettiin suuntaa ja ravattiin vielä hetki pidemmillä hevosilla tahdin tai tempon muuttumatta.

Käyntiin vapain ohjin siirryimme jo viittä vaille, joten tehollinen tunti oli tällä kerralla vain 40 minuutin mittainen. Pirita joutui lähtemään rataharjoituksiin samantien, joten kävelimme loppukäynnin keskenämme. Tunti ei siis ollut mitenkään kovin laadukas. Aina ei toki tarvitse mitään erityistä tehdäkään - päin vastoin joskus pelkkä ympyrällä työskentely on hyvinkin antoisaa - mutta näillä hinnoilla pitää kyllä ehtiä ratsastamaan koko tunti. Myös tunnin jälkeen yleensä annettu palaute jäi nyt puuttumaan, joten en oikein tiedä pitäisikö olla tyytyväinen Veliin vai ei. Ehkä se kuitenkin jäi plussan puolelle, sillä ajoittain meno tuntui mukavan kevyeltä ja hallitulta.

No, ensi viikoksi  Pirita sanoi jakavansa sellaiset hevoset, että voimme mennä laukanvaihtoja. Se onkin sitten kevätkauden viimeinen tunti. Minulla jatkuu kesäkausi vaativassa kouluryhmässä kesäkuun ajan (Pirita väitti, että vaativa on juuri sopivan tasoinen ryhmä minulle...), mutta heinäkuussa lomailen. Elokuussa superkiva ryhmämme onneksi jatkaa entisellä kokoonpanolla!