Haastava ja hankala

19.8.2011 Primus Talli
Maiju - t. Netta

Näin syksyisin koiraharrastus haittaa hevosharrastusta, enkä päässyt aloittamaan uutta kautta kuin vasta toiselta tunnilta. Pirita oli Foxyn kanssa kisamatkalla, joten Maiju tuurasi. Vanha jengi oli muutoin koossa, mutta Outi oli vaihtanut ryhmää. Jonkinlaisena ikävänä yllätyksenä tuli myös se, että perjantaisinkin on nyt kaksi ryhmää yhtä aikaa ja meidän tuntimme jälkeen vielä rästitunti, joten koko maneesi ja ihanan rauhallinen tunnelma on mennyttä.

Minulle oli merkitty yksi tallin uusista tulokkaista, Netta. Tamma on varsinainen estetykki, mutta käy toki myös koulutunneilla. Minulla ei ollut siitä oikein minkäänlaista mielikuvaa, sillä olin nähnyt sen töissä vain kerran, opiskelijoiden SM-kisojen esteradalla. Varsin erikoisen värinen se ainakin on!

Tallitavoissa ei ollut moittimista. Alkukäynnin aikana Maiju tuli kyselemään, että onko hevonen tuttu. Netta on kuulemma vähän sellainen haahuilija, kulkee pää pystyssä ja korvat hörössä taivaallisen tietämättömänä siitä, mitä ratsastaja selässä haluaa. Maijun mukaan tammalle pitää koko ajan tarjota pientä tekemistä niin, että se kuuntelee ratsastajaa. Suurehkolla Netalla on myös isot liikkeet ja voimakas moottori, mutta vauhdin ja tahdin kontrolloimiseksi pitää koko ajan tehdä puolipidätteitä.

Aloitin tuttuun tapaan uudella hevosella ehkä vähän turhankin varovasti. Pelkäsin kai, että Netta lähtee alta, jos ratsastan liian reippaasti. Siltä tamma ei kuitenkaan tuntunut, joten pikku hiljaa koitin saada korvia kääntymään taaksepäin ja hevosta pyöreämmälle kaulalle. Se onnistui parhaiten niillä puolipidätteillä ja samanaikaisilla pohjeavuilla. Itse asiassa pohje sai olla yllättävänkin vahva jäämättä kuitenkaan puristamaan.

Alkuveryttelyn teimme pääosin suurella pääty-ympyrällä kaikissa askellajeissa. Kun jaksoin pitää Nettaa hereillä, se kulki lähestulkoon oikein päin, mutta hetkenkin herpaantuminen nosti turvan kattoon ja siirsi vaihteen suuremmalle. Silloin iski perisyntini, vastaan vetäminen, ja siitähän ei koskaan seuraa mitään hyvää.

Itse tehtävänä oli käyntipohkeenväistö, jossa onnistuimme aika hyvin. Tulimme aluksi vain suoraan keskihalkaisijalla varmistaen linjan ja sen, että käynnin tahti säilyy samana koko ajan. Sitten väistö, jossa ei myöskään saanut hidastella. Maiju oli tarkka siitä, että pohjeapu ei jäänyt junnaamaan, vaan jalkaa käytettiin vain silloin kun todella oli tarve. Käynnissä ehdin keskittyä enemmän sekä omaan että hevosen tekemiseen, joten Netta kulki kauniisti eikä yhtään haahuillut.

Ravissa sain itseni hieman paremmin tamman ympärille, kun istuin alas ja muistin ne pienet napautukset pohkeilla puolipidätteiden yhteydessä. Laukka oli sitten jo liian vaativaa, eikä paketti pysynyt enää kasassa. Maiju kyseli sekä välikäynnin aikana että tunnin päätteeksi mietteitäni tammasta, enkä osannut oikein sanoa muuta kuin että olipa haastava ja hankala. Samanlaista suhdetta ei siis syntynyt tämän kauden ensimmäisellä tunnilla kuin viime kauden ensimmäisellä Mirjan kanssa, ja tunnin jälkeen olikin vähän tyhjä olo. Ratsuni ovat viime aikoina vaihdelleet kovasti, joten kiva katsoa mitä listasta seuraavalla kerralla löytyy, Netta vai joku ihan muu.