Kunto koetuksella

9.6.2011 Primus Talli
Pirita - r. Veli

Tuskin olin ehtinyt sisälle satulahuoneeseen, kun melkein törmäsin Piritaan, joka kertoi heti tallille tulleen uusia hevosia. Tulokkaat Stara ja Netta ovat kokeneita estehevosia (hypänneet 120-135 cm:n luokkia), mutta toimivat toki moitteetta sileälläkin. Pirita oli juuri käynyt kokeilemassa kumpaakin, ja taisivatpa ne olla samantien jo tunnillakin myöhemmin samana päivänä. Minulle oli jaettu Veli, joten petyin taas hieman joutuessani luopumaan Foxysta vain kerran jälkeen.

Vakiratsastajista tämä torstain vaativa koulu -ryhmä ei ollut tullut täyteen, mutta sitä oli täydennetty parilla irtotuntilaisella.Alkuveryttely tehtiin perinteisesti suurella ympyrällä tavoitellen riittävää eteenpäinpyrkimystä sekä ravissa että laukassa. Velin askelta on välillä vähän hankala saada pitenemään, ja etenkin vasempaan kierrokseen ruuna on todella hankala.

Tällä kerralla tehtävänä olivat takaosakäännökset. Ensin taas kerrattiin, miten liike pitää tehdä: koota käyntiä, valmistella puolipidätteellä, muistaa kääntää sisäohjalla ja ulkopohkeella, jarruttaa ja säädellä ulko-ohjalla, huolehtia sisätakajalan polkemisesta ja eteenpäinpyrkimyksestä sisäpohkeella... Paljon asiaa taas kerran, mutta onneksi käynnissä ehtii sentään edes vähän miettiä mitä on tekemässä!

Pirita laittoi selvästi uran sisäpuolelle neljä tötsää, joiden ympärille tehtiin suorakaiteen muotoinen ura. Jokaisessa kulmassa tehtiin 1/4-takaosakäännös. Tötsästä piti ensin tulla riittävästi yli, ja sitten tehdä käännös huolella niin, että pääsi taas suoralle linjalle. Käännökset tehtiin vasempaan kierrokseen, ja Veli oli näissä yllättävän näppärä. Se kulki käynnissä ihan hyvin muodossa ja kuunteli kokoamistakin kohtuullisesti, etenkin kun vähän välillä  muistuttelin raipalla.

Sitten jatkettiin koko uraa ja ravattiin välillä. Veli oli vasempaan ravissa tutun hankala, se puri aivan julmetusti kiinni oikealta. Oikeaan sain sen kuitenkin hieman pidemmän pätkän aikana mielestäni aika hyväksi, kun jaksoin vaan ensin sitkeästi pitää asetusta ja taivutusta voltilla ulko-ohjan tuella

Lopun laukka-ravi-työskentelyssä suurella ympyrällä meinasikin sitten kunto loppua, sen verran kovaa vääntöä jouduin taas Velin kanssa käymään. Mentiin kyllä oikeaan kierrokseen, mutta etenkin suuremmalla ympyrällä paketti hajoaa väkisin. Ympyrän pienennys sujui paremmin, koska siinä sai kunnolla koota ja taivuttaa. Ravissa en kertakaikkiaan enää jaksanut, vaan jouduin lopulta siirtämään hetkeksi käyntiin kontrollin saamiseksi. Piritan mielestä tämä ratkaisu oli onneksi hyvä, koska sitten sen jälkeen sain vielä onnistuneen ravipätkän aikaiseksi.

Jälkikäteen olen koittanut miettiä sitä, mitä oikein teen, että saan Velin aina niin kovaksi oikealta. Ajoittain se tuntuu hämmästyttävän kevyeltä, mutta sitten taas meinaa käsi irrota. Ehkä ohja on liian lyhyt? Myötääminen samoin? No, saattahan olla, että pääsen kokeilemaan näitä vielä ihan käytännössäkin ennen kesätaukoani...