Pirita - r. Foxy
Lokakuu vaihtui marraskuuksi, mutta käsittämättömän lämmin sää senkuin jatkui. Tallillakin oli huomattu, että syksyn pimeys poislukien keli oli kuin kesällä. Toinen ryhmä ratsasti siis erinomaisesti valaistulla kentällä ja toinen maneesissa. Meidän ryhmämme sai nauttia raikkaasta ulkoilmasta kymmenasteisessa marraskuun illassa.
Foxy nuokkui karsinassa, kun menin harjaamaan sitä. Tavoistaan poiketen se oikeastaan vain seisoi, eikä ollut yhtään niin osallistuvainen kuin yleensä. Haistoin ongelmia, kun pinteleitä etujalkoihin kääriessäni ruuna jatkuvasti nosteli ja venytteli takajalkojaan. Foxyllahan on ollut vähän ongelmia polviensa kanssa, ja siksi se aina välillä jumppaa itsekseen. Etenkin karsinasta lähdettäessä se oikoo koipiaan aina antautumuksella.
Alkuveryttely tehtiin samoin kuin viime tunnilla, siis lyhyitä pätkiä loivaa sulkua käynnissä uralla. Näissä Foxyn kanssa ei ollut ongelmaa, mutta se tuntui olevan jotenkin poikkeuksellisesti kiinni vasemmassa ohjassa. Taivutukset ja etenkin ennen niitä tehdyt voltit vetreyttivät kuitenkin kummasti, mutta sain etenkin vasempaan kierrokseen tehdä tavallista enemmän töitä saadakseni ruunan kulkemaan voltilla oikein.
Ravasimme taivutusten välillä pienen pätkän ja lopulta oikeaan suurilla pääty-ympyröillä. Outo tunne käsissä jatkui, enkä saanut Foxya millään reagoimaan pohkeeseen haluamallani tavalla. Laukatessa ruuna sitten pyrähti pari kertaa, eli teki jo tutuksi tulleen loikan oikealle. Pirita komensi meidät käytiin ympyrän sisäpuolelle, ja saimme laukata yksin sitten kun muut olivat jo siirtyneet käyntiin. Ensin kierros ravia, sitten muutama kierros laukkaa. Ja se laukka olikin sitten parasta laukkaa, mitä Foxy on minun kanssani esittänyt. Ruuna oli selvästi herännyt pienestä temppuilustaan, ja avainasemassa oli myös Piritan neuvo pitää oikea nivunen lähellä kylkeä. Foxy kuulemma yleensä loikkaa juurikin oikealle, joten pitämällä koko jalan lähellä hevosta sain estettyä moiset aikeet. Laukka oli lopulta hyvin etenevää ja mikä parasta: ruuna pysyi lyhyenä!
Jatkoimme edelliskerran tehtävää, siis pitkän sivun alusta avotaivutusta ja siitä sitten digonaalille sulkutaivutuksessa. Kentän ihanan iso ura mahdollisti sen, että pystyimme ravaamaan toisen pitkän sivun ja tekemään siellä itsenäisesti voltteja. Foxy suoritui avoista ja suluista oikein hyvin, etenkin sitten kun ratsastaja muisti tahdin ja tempon säilyttämiseksi pitää sisäpohkeen lähellä ja vielä käyttää sitä. Ravipätkillä pystyin kivasti kokoamaan ruunaa, ja sen mieli säilyi pirteänä askellajinvaihdoksissa. Pirteys näkyi myös suunnanmuutoksen yhteydessä pääty-ympyrällä tehdyssä laukkapätkässä, jossa Foxy pyrähti juuri, kun olimme siirtymässä jo takaisin raviin...
Tunnin päätteeksi saimme vielä ratsastaa vapaasti kevyessä ravissa molempiin suuntiin hevosia eteen alas pyöreälle kaulalle. Foxy venytteli tyytyväisenä, eikä enää muistanut kenkkuillakaan. Pirita sanoi, että Foxy meni hyvin. Itsekin olin lopulta oikein tyytyväinen paitsi sulkuihin myös siihen, että nyt ruuna pysyi työskentelyvaiheen lyhyenä ja ryhdikkäänä. Myös laukkatyöskentely onnistui, heti niiden alun pyrähtelyjen jälkeen.
Jatkamme sulkuja vielä ensi kerralla, ehkäpä ravissa. Sitten onkin kahden viikon estejakso, minkä vuoksi joudun tekemään erityisjärjestelyitä; esteet kun ovat minun mielestäni juuri sopivan korkuisia silloin, kun puomit ovat maassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti