torstai 18. elokuuta 2011

Aatelisessa kyydissä

17.8.2011 Primus Talli
Pirita - r. Sacce

Näin syksyisin koiratapahtumat haittaavat ratsastusharrastusta, ja olin joutunut myymään syyskauden ensimmäisen tuntini. Sain onneksi ostettua korvaavan tunnin tuntipörssistä. Ratsukseni oli merkitty kovin aatelisen kuuloinen Sacce, jolla en ollut koskaan aiemmin mennyt. Tätäkin hevosta olin kuitenkin ihastellut, sillä se vaikuttaa todelliselta moniosaajalta.

Kahden kuukauden ratsastustauko pisti vähän jännittämään. Sacce oli karsinassa vähän sitä mieltä, että olisi parempi jos häipyisin. Sain sen kuitenki ongelmitta kuntoon, ja jännityskin hävisi kun pääsin aurinkoisella kentällä pitkästä aikaa hevosen selkään.

Onnekseni tunnilla mentiin hyvin perusratsastusta. Aloitimme käynnissä tekemällä pitkille sivuille loivat kiemuraurat, joilla käytiin noin viisi metriä uran sisäpuolella. Hevonen piti suoristaa mennen tullen, ja sekä kulmissa että kaaren keskellä ratsastaa huolellisesti asettaen ja sisäpohkeen ympäri taivuttaen. Sain Piritalta hyviä neuvoja Sacen ratsastamiseen, sillä ruuna lyheni kovin helposti ja tuli edestä tyhjäksi. Tavoitteekseni tulikin ratsastaa se niin pyöreälle kaulalle eteen alas kuin mahdollista, eikä tahti saanut kiihtyä vaan askelten piti olla rauhallisia ja pitkiä. Suunnanmuutokset tehtiin täyskaarroilla.

Kevyttä ravia mentiin suurella keskiympyrällä. Siinä Pirita katsoi, että jokainen sai hevosensa asettumaan ja nimenomaan eteen alas. Sama fiilis koitettiin saada myös laukassa. Sacce tuntui aika mukavalta, ei liian kevyeltä. Sitä sai ratsastaa yllättävän paljon kuitenkin eteenpäin, etenkin laukassa, jotta liike ei olisi suuntautunut vai ylös. Piritakin sanoi muutaman kerran, että meidän aloituksemme oli hyvä.

Käyntipätkän jälkeen jatkettiin kevyttä ravia koko uralla siten, että jokaiseen kulmaan tehtiin voltti. Pirita kehui volttia yhdeksi parhaimmista ratsastusradan teistä ja tehtävistä. Kouluradalla ensimmäisenä kuulemma tuomari katsoo, säilyykö sama tempo koko voltin läpi. Sitten vasta tulevat muut seikat, kuten voltin koko ja pyöreys sekä hevosen asetus ja taivutus. Tähän mekin keskityimme. Sisäpohjetta ajateltiin kuin tolppana, jonka ympäri hevonen kierretään. Ohjastuntuma sai Sacella olla aika kevyt, sillä voltti sujui kuin itsestään, kun ratsastaja vaan muisti sisäpohkeen taivutuksessa ja ulkopohkeen tempon ylläpitämisessä.

Toiseen suuntaan tai valita, meneekö harjoitusravia vai kevyttäravia. Pirita korosti, että se istuuko alas vai keventääkö ei määrittele hyvää ratsastajaa, vaan jokaisen piti itse harkita, miten sai oman hevosensa menemään rennoimmin. Minä aloitin kevyessä ravissa, mutta aika pian Pirita komensi istumaan alas. Ja aivan totta, siinähän sitä tunsi hienosti, miten Sacen askel alkoi joustaa ja siihen tulla kunnon ponnua.

Lopuksi vielä laukattiin oikeaan keskiympyrällä. Sacen kanssa viiletettiin oikein kunnolla, jotta sain sen askeleeseen pituutta ja muodon pysymään rentona edessä alhaalla. Laukan jälkeen jatkettiin vielä hetki kevyttä ravia samalla ympyrällä ja pyrittiin hidastamaan hevosia istunnalla. Suuntaa vaihdettiin ympyrä leikkaa -tiellä, jossa päästiin testaamaan, olivatko tunnin aikana tehdyt voltit tuoneet tulosta.

Sacce oli varsin mukava tuttavuus. Sen selässä pystyi aika pitkälti keskittymään omaan tekemiseen, koska ruuna liikkui suht vaivattomasti sinne minne pitkin. Liekö sitten sen ansiota, mutta tunnin päätteeksi sain kehuja käsieni asennosta; ne olivat kuulemma olleet lopulta aika hyvin! Ihmeiden aika ei ole ohitse...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti