Fiilistelyä Foxylla

2.8.2011 Primus Talli
Pirita - r. Foxy

Olipahan tällä tytöllä leveä hymy huulilla, kun näin hevoslistassa kohdallani Foxyn! Ei tarvinnutkaan odottaa taas vuotta päästäkseni nauttimaan tästä nuoresta lupauksesta uudestaan.

Kertakaikkisen sympaattinen ruuna oli karsinassa oma itsensä. Se osallistuu kaikkiin hoitotoimenpiteisiin uteliaana ja tarkistaa varusteet pinteleistä alkaen. Silmissä oli oikein autuas katse, kun rapsuttelin huolella otsatukan juuresta hilselleen ihon pois...

Pirita oli ollut poissa myös viime viikolla. Maiju oli silloin varoitellut ryhmäämme siitä, että kauden lopulla koitettaisiin taas mennä jokin koulurata. Pirita kysyikin heti aluksi, että oliko Maiju kertonut meille radasta. Samantien hän sitten oikaisi, että rata mennään lähiviikkoina, koska myöhemmin ei ole enää tilaa (koko maneesia/kenttää käytössä). Ratana on kuulemma aikuisratsastusmerkin kouluohjelma, joss on mm. käyntipohkeenväistöt, kolmikaarinen kiemuraura, laukkaympyrät sekä pysähdys ja peruutus. Alkukauden tunneilla on menty pohkeenväistöä, nyt teemana olivat kaksi jälkimmäistä.

Veryttely aloitettiin kuitenkin käynnissä. Foxy liikkui vaivattomasti itsestään, mutta alkuun sain hieman hakea muotoa. Se olisi saanut kulkea vielä enemmän alhaalla ja tukeutua ohjaan, kun se nyt hieman heilutteli päätään käynnin tahdissa. Tein molempiin suuntiin paljon ympyröitä ja voltteja, jolloin sain sitä paremmin ohjan ja pohkeen väliin.

Muistin alkukesästä, että ravissa palaset loksahtelivat helpommin kohdalleen, joten kun Pirita antoi luvan, siiryin aika pian ravityöskentelyyn. Maneesi oli jaettu kouluaidoilla kahtia, joten eri päissä pidettiin eri kierros. Aloitin itselleni helpommasta eli oikeasta, jossa sain Foxyn varsin vaivattomasti kuulolle muutamalla suurella ympyrällä. Pirita oli toisessa päässä ja varoitteli, että vasemmassa pitää olla tarkkana ettei ruunan takapää liiraa ulos oikealle. Huolellinen ulko-ohjan ja ulkopohkeen tuki piti siis muistaa koko ajan, niin ongelmia ei tullut. Pirita käski myös varmistamaan, että hevosen ravin tahti säilyy samana ja vaivattomana, ettei yhtään tarvitse jäädä komentelemaan.

Vapaan käyntipätkän jälkeen aloitettiin tekemällä uralla omassa tahdissa pysähdyksä ja peruutuksia. Peruutus on kuulemma oikeasti aika vaikea liike, ja ihan korkeallakin tasolla näkee joskus pahoja epäonnistumisia. Hevoselle liikkeen tekee vaikeaksi se tosiasia, ettei se näe suoraan taakseen. Ratsun pitää siis sokeasti luottaa ratsastajaan peruuttaessaan.

Pysähdyksen jälkeen piti siis peruuttaa noin neljä askelta tasaisesti ohjista vetämällä, pohkeet lähellä. Kuulosti helpolta, mutta Foxypa ei meinannut peruuttaa lainkaan! Syykin selvisi, kun Pirita otti meidät erityistarkkailuun ja auttoi kerran maasta. Foxylla on oikeassa takapolvessa jotain pientä häikkää, ja se joutuu jumppaamaan sitä peruutuksissa ihan erityisesti. Siksi ruuna nostelee samaista koipea tallissakin, kun ollaan lähdössä liikkeelle. Muutaman peruutuspätkän jälkeen ruuna kuitenkin vertyi hyvin, ja sain sitä rohkaistua peruuttamaan aina paremmassa ja paremmassa muodossa.

Sitten saimme siirtyä raviin ja vaihtaa suuntaa. Vasempaan kierrokseen pysähdykset tehtiin siis ravista, ja siitä sitten peruutuksen kautta takaisin raviin. Foxyn ravi oli kyllä sellaista liitelyä, että tällä kerralla ei tullut mieleenkään keventää. Nautin vaan vaivattomasta kyydistä ja helpoista pysähdyksistä! Peruutuksetkin sujuivat paremmin tähän kierrokseen, ja saimme aika pian jäädä ravaamaan. Siinä oli kyllä niin mahtava fiilis, että olisin voinut jatkaa ravia vaikka kuinka pitkään. Kun hevonen kulkee vaivattomasti, oma istuntakin paranee ja ne kädetkin pysyvät oikealla paikalla ihan itsestään. Ihana tunne, kun kaikki loksahtaa kohdalleen!

Ilman käyntipätkää siirryimme laukkatyöskentelyyn vasemmassa kierroksessa. Minä, Lettu Allilla ja Ella Concordella nostimme laukan kellon alta ja teimme suuren 20 metrin keskiympyrän, jolta jatkoimme ravisiirtymiseen lyhyen sivun puolessa välissä. Pirita vaati täsmälliset siirtymiset täsmälleen oikeissa paikoissa, sekä tarkat teiden ratsastukset. Minä sain hyvän vinkin laukasta raviin siirryttäessä, sillä Foxyn siirtyminen sujui kaikkein pehmeiten oikeastaan vain pelkällä istunnalla, tiukoilla vatsalihaksilla ja hyvin rennolla tuntumalla.

Oikeaan kierrokseen laukkasimme keskiympyrällä. Siinä Foxy meinasi valahtaa hieman liian pitkäksi, ja Pirita pyysi lyhentämään ohjaa. Näin muoto nousi, eikä reitillä pysymiseen tarvinnut niin paljoa johtavaa ohjasotetta, kuin mitä olin käyttänyt. Ulko-ohjan ja -pohkeen tuki on sitten kummallisen tehokas juttu... Pirita kehoittikin oikein katsomaan peilistä, miten paljon paremmalta Fozy heti näytti, kun se oli ryhdikkäämpi.

Lopuksi ravasimme vielä  hetken päästäen hevosia eteen ja alas. Palkitsin nuoren ruunan tulemalla tapani mukaan loppukäynnin ajaksi alas taluttamaan. Pirita oli jo useaan kertaan tunnin aikana kehunut Foxya etenkin ravissa ja sanoi loppupalautteessaan, että ruuna oli mennyt hyvin. Sanoin meneväni sillä mielelläni toisen ja vaikka kolmannenkin kerran. Pirita sitten naurahti, että hän luuli että pelästyin kun hän oli pudonnut Foxylta. Enhän minä ollut kuullut moisesta lainkaan, ihmetellyt vaan kun Kipasta ei löytynytkään parivaljakon tuloksia Ypäjältä nuorten hevosten derbystä. Pirita oli Foxyn sivuloikan seurauksena pudonnut ja ruuna oli tallannut ratsastajan käden päälle, joten siksi kisat olivat jääneet väliin. Pirita sanoikin, että Foxy oli veryttelyssä tuntunut niin hyvältä, ja nyt kun hän vielä näkee miten hyvin se menee tunneilla, häntä harmittaa ihan hirveästi. En kyllä epäile yhtään.

Minuakin harmittaa ihan hirveästi, kun en taaskaan pääse ensi kerralla omalle tunnille. Pakko koittaa ostaa tilalle tunti jostain toisesta ryhmästä, sillä Foxya on ehdottomasti saatava lisää!